Skip to content

Libyalaiset pystyvät lyömään eversti Gaddafin

Vallankumous Libyassa on tienhaarassa. Kansannousu on syventänyt ja radikalisoinut arabimaailmassa käynnissä olevia kapinoita – mutta sen saattaa vaarantaa lännen interventio.

17. helmikuuta alkanut kansannousu on saanut eräitä merkittäviä voittoja. Se on kuitenkin juuttunut taisteluun Muammar Gaddafin hallitukselle uskollisia raskaasti aseistettuja asevoimia vastaan.

Tunisiassa ja Egyptissä kansanliikkeen voima riittää karkottamaan diktaattorit. Libyassa kuitenkin armeija ja muut instituutiot ovat pysyneet ehjinä – ja pystyvät tarjoamaan kompromisseja.

Hallituksen voima nojaa paitsi yksinkertaisesti raakaan tukahduttamiseen, myös niihin, jotka ovat hyötyneet Gaddafin almuihin öljyrahoista. Se on historiassa taannut vakautensa käyttämällä hyväkseen klaanien ja heimojen välistä kilpailua.

Mutta kun kaupungistuminen on alkanut heikentää näitä perinteisiä siteitä, se on luonut perustaansa ostamalla uskollisuutta väestön ryhmiltä antamalla osuuksilla liike- ja öljysopimuksista. Nämä ihmiset palkittiin hyväpalkkaisille ja varmoilla työpaikoilla, koulutuksella ja terveydenhuollolla. He ovat lähinnä Gaddadin kotikaupungista Sirtestä ja pääkaupungista, Tripolista.

Valtion turvallisuusjärjestelmän ainekset pelkäävät kostoa siitä nöyryytyksestä ja sorrosta, jota he ovat jaelleet. Hallitusta lähellä olevilla on paljon menetettävää vallankumouksessa, joten he ovat kerääntyneet puolustamaan vallitsevaa järjestelmää.

Kansannousu koko maassa

Julma tukahduttamisaalto rauhanomaisia mielenosoituksia vastaan ajoi kapinalliset käynnistämään maanlaajuisen kansannousun. Kapinalliset on maalattu ”uppiniskaisiksi” ja ”kuumakalleiksi”, järjestäytymättömäksi roskajoukoksi, joka ryntää taisteluun ilman sotilaallista suunnitelmaa.

He ovat kuitenkin päättäneet kaataa hallituksen. Nuoret kapinalliset ovat menestyksekkäästi taivutelleet hallitusta puolustamaan lähetettyjä asevelvollisia vaihtamaan puolta. He ovat pärjänneet Gaddafin paremmin koulutetuille ja häikäilemättömille joukoille ja voittaneet ratkaisevia taisteluita vastoin odotuksia.

Hallituksen uskolliset kannattajat ovat käynnistäneet vastaiskuja ja raakoja tukahduttamistoimia valvomillaan alueilla.

Intervention vaara

Nyt vallankumousta uhkaa uusi vaara – lännen sekaantuminen. Länsi haluaa rajoittaa kapinaa ja on valmis hyväksymään maan jakautumisen taatakseen sen valtavien öljyvarojen saatavuuden.

Avunhuudot, jotka kantautuvat Gaddafin murhajoukkojen piirittämistä kaupungeista, ilmaisevat niiden epätoivoa, jotka ovat joutuneet epätasaiseen taisteluun. Saattaa tuntua tunteettomalta vastustaa interventiota näin raastavan sorron tilanteessa. Kaikella lännen sekaantumisella on kuitenkin kova hinta.

Mainostettu lentokieltoalue voidaan toteuttaa vain mittavin ilmahyökkäyksin, joiden kohteena ovat asevelvolliset, jotka on painostettu taistelemaan hallituksen puolesta. Ja länsivallat, kuten on nähty, eivät häikäile tehdä sopimuksia Gaddafin kanssa.

Jokainen tuollainen interventio heikentää vallankumouksen menestystä ja sen kykyä murskata hallituksen voimat.

Lännen edut Libyassa

Länsi vaatii taukoa vallankumouksen hyökkäykselle idästä. Se antaisi hallitukselle tilaisuuden murskata kansannousun keskukset maan länsiosassa. Niihin kuuluu Misratan teollisuuskaupunki, al-Zawiyan öljykaupunki ja pääkaupunki Tripoli, jonka työläiskaupunginosat ovat edelleen levottomuuspesäkkeitä.

Länsi toivoisi pattitilanteen Libyassa merkitsevän, että vallankumous olisi yhä enemmän kiitollisuudenvelassa sille selviämisestään. Jos vallankumous hidastuu ja hylkää kansannousut Libyan länsiosassa, kasvaa kapinallisten paine hyväksyä maan jakaminen.

Lännen suhtautuminen on synnyttänyt tiettyä hajaannusta vallankumouksen johdossa Benghazissa, kapinan syntypaikassa. Tilapäinen vallankumousjohto, joka syntyi kansannoususta, on perustanut Väliaikaisen kansallisneuvoston, jossa on edustajia eri puolilta Libyaa. Sen johtajissa on kuitenkin hallituksen entisiä uskollisia kannattajia.

Neuvosto on jo tehnyt myönnytyksiä. Yksi sen ensimmäisistä julistuksista oli kunnioittaa kaikkia Gaddafin hallituksen allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia.

Vallankumouksen uskottavuus

Jos vallankumous liittoutuu läntisen imperialismin kanssa se menettää uskottavuutensa libyalaisten ja muun arabimaailman keskuudessa. Ja interventio antaisi Gaddafille tilaisuuden nostaa esille imperialismin haamu ja eristää vallankumous.

YK on nimittänyt ”sovittelijan” aloittamaan neuvottelut Gaddafin hallituksen kanssa, vaikka Väliaikainen neuvosto on vastustanut tätä.

Tämä vallankumous on kuitenkin tähän asti uhmannut kaikkia odotuksia. Se rohkeus ja sinnikkyys, jolla aseeton nuoriso käynnisti kansannousun ja vei sitä eteenpäin, osoittaa sen voimaa.

Länsi pyrkii epätoivoisesti pidättelemään sitä. Libyan kohtalo on kuitenkin vallankumouksellisten, ei ulkovaltojen käsissä.

Published inUutiset