Tässä vaiheessa on todettava, että suomalainen työtä tekevä kansa on ajettu nurkkaan, todelliseen ahdinkoon. Leipäjonon sijaan työtä tekevälle köyhälle tarjotaan voimaannuttamisen kokemusta, vastuunottoa omasta itsestä ja kontrollia omaan talouteen. Tämän uusliberalistisen kaavun alta paljastuu ruma totuus, hädänalaisuuden käyttäminen kapitalistin voitoksi. Ilmiön nimi on pikalaina. Nämä pienet lainat eivät ole uusi ilmiö, mutta röyhkeydessään pikalainat ovat ottaneet useita askelia eteenpäin.
Sen sijaan, että ahdinkoon joutuneille, suorastaan ajetuille henkilöille tarjottaisiin viimesijaista sosiaaliturvaa tai leipää kuten valtion kuuluisi tarjota, heidät pakoitetaan hakemaan itse rahaa yksityiseltä yritykseltä ja maksamaan se vielä takaisin. Näin käy, kun markkinat ottavat ylivallan ja niskalenkin hyvinvoinnista.
Suunta on huolestuttava, mutta meille se on näyttäytynyt selkeänä jo pitkään. Pikavipit ovat vain oire, ruma syylä kapitalismin kasvoissa. Missä markkinat, siellä ongelma, on todettava jälleen. Pelkkä valtion väliintulo ongelmien hoitamiseksi pikalainojen seurauksena ei enää riitä, on mentävä juurisyyhyn, tai syyhyyn – siihen kutinaan joka kansaa vaivaa.
Neoliberalistinen ideologia ei ole ainoastaan synnyttänyt tuotetta. Kallis raha ei kelpaisi kenellekään, saati sitten työtätekevälle ja köyhälle kansalle, mikäli markkinat eivät olisi ensin luoneet tarvetta. Tämä tarve on kuluttaminen. Kansan syviin kerroksiin myydään ensin valheellinen ajatus siitä, miten elämä muuttuu onnelliseksi, kun vain ostat tätä veljeskansojen lapsityövoimalla tuottamaa verenmakuista paskaa. Ja ostoksen voit tehdä tietysti ottamalla lainaa kiskurikorolla.
On noustava barrikaadeille ja välittömästi. Kauppalehti kertoo lisää.