Ei voi olla kahta kauheampaa syytettä järjestelmästämme, kuin sotateknologian ja ihmisten pelastamiseen tähdätyn tieteen epäsuhta. Korkein ja kallein teknologia tämän päivän maailmassa on sotilaiden käytössä. Niille uhreille, jotka jäävät henkiin, mutta ovat menettäneet raajan, on tarjolla kainalokeppejä ja tekojäseniä, jotka eivät ole kovin paljon muuttuneet Waterloon veteraanien saamista.

Niillä harvoilla rikkailla, jotka rampautuvat, on tietysti varaa mikrokirurgiaan tai tekoraajoihin, joissa on elektroniset piirit kytkettyinä kehon hermonpäihin. Sellaisia ei kuitenkaan ole tarjolla enemmistölle köyhiä sotilaita: se vain ei ole kannattavaa. Persianlahden syndrooman uhrien hoitaminen ei varmasti ole niin voitollista, kuin valmistautuminen uuteen sotaan.

Aina on rahaa sotaan Läntiset hallitukset sanovat, etteivät ne voi kuitata kolmannen maailman velkoja. Mutta Nicaragua ja Honduras ovat Britanian pankeille velkaa 3,5 miljoonaa puntaa. Se on vain kolmen risteily-ohjuksen hinta. Nato pudotti yli 300 miljoonan punnan arvosta risteilyohjuksia pelkästään pommitusten kahtena ensimmäisenä päivänä. Yksi pommi antaisi 50 000 talonpojalle kolmannessa maailmassa siemeniä ja tarvekaluja oman ruoan kasvattamiseksi vuodeksi.

Tuollaisen järjestelmän muuttaminen vaatii jättimäistä taistelua. Mutta sota, koska se tuo kaaosta ja sekasortoa kotona aivan kuten rintamallakin, luo olosuhteet, joissa ihmiset voivat aloittaa tuollaisen taistelun. Työläisten ja sotilaiden neuvostot, jotka tekivät Saksan ja Venäjän vallankumoukset ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, ovat paras, mutta eivät ainoa esimerkki. Kapinat ja sotilasneuvostot, poliisilakot, Irlannin sisäl-lissota, suuret lakkoaallot ja naisten taistelu äänioikeudesta, mitkä järisyttivät Britanniaa ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, olivat suuri muutoksen mahdollisuus, jonka vasta lopulta murensivat sosialidemokraattiset johtajat, jotka myivät vuoden 1926 yleislakon. Lisää kapinoita tuli toisen maailmansodan lopulla ja kansan laaja vaatimus muutoksista antoi tilaisuuden tulevalle lordi Hailshamille tämän kuuluisaan huudahdukseen: "Antakaa niille yhteiskunnallinen uudistus tai ne antavat teille yhteiskunnallisen vallankumouksen."

Vietnamin sodan vastustus muokkasivat yhtä sukupolvea ja ruokki vallankumouksellisen ajattelun ja työväenluokan vastarinnan suurta elpymistä, joka vallitsi 70-luvun alussa. Tänään me näemme toisen sodanvastaisen liikkeen kumpuavan ympäri maailmaa samalla kun maailmantalous on jälleen kriisin edessä. Useimpia protestoijista kuohuttaa barbaarisuus, jonka he näkevät, eivätkä he jaa tämän kirjoituksen kaikkia ajatuksia. Mutta jos ne, jotka ne jakavat, työskentelevät johdonmukaisesti ja sinnikkäästi niiden rinnalla, jotka eivät jaa, nämä ajatukset voivat ajan myötä saada hyväksyntää tehokkaimpana keinona taistella sotaa vastaan.

Silloin meillä on todella mahdollisuus rakentaa kamppailu, ei vain tätä tai tuota sotaa vastaan, vaan myös sotaa tuottavaa yhteiskuntaa vastaan. Me voimme yhdistää taistelun sotaa vastaan taisteluun pieniä palkkoja, sosiaalileikkauksia ja työttömyyttä vastaan. Silloin me käymme luokkasotaa, ainoata sotaa joka voi lopettaa sodat.

Lisälukemista

Klassinen marxilainen selitys imperialismista, katso V. I. Lenin, Imperialismi, kapitalismin korkein vaihe. Nikolai Buharinin Maailmantalous ja imperialismi on perusteoriaa imperialismin ymmärtämiseksi valtion ja pääoman yhteenkasvamisen kontekstissa.

Lisää imperialismista tänään tarjoaa Alex Callinicosin ym. Marxism and Imperialism. Se pitää sisällään Callinicosin kirjoituksen "Imperialism Today", jossa hän varottaa soveltamasta ennemmin kirjainta kuin henkeä Leninin imperialismianalyysistä. Tämä erittäin arvokas kokoelma pitää sisällään myös Chris Harmanin kirjoituksen "The Return of the National Question", Mike Haynesin "Class and Crisis in Eastern Europe" ja John Reesin "The New Imperialism".

Rosa Luxemburgin Sosialidemokratian kriisi antaa hänen loistava lausuntonsa Saksan sosialidemokraattisen puolueen enemmistöä vastaan, joka antautui kansalliskiihkolle ensim-mäisessä maailmansodassa. Chris Harmanin Lost Revolution analysoi olosuhteita, jotka olivat ensimmäisen maailmansodan järjettömän teurastuksen vallankumouksellisten vastustajien murhan takana vallankumouksen aikana, joka toi sodan päätökseen.

Marxilaisesta toisen maailmansodan analyysistä, ks. Chris Bamberyn "Was the Second World War a War for Democracy?" International Socialism -aikakauslehdessä no. 67. Lisää Britannian työväenpuolueesta ja sen roolista työväenluokan historiassa, ks. Tony Cliff ja Donny Gluckstein, The Labour Party, A Marxist History.