Edellinen kappale l Seuraava kappale Islamin luokkapohja Islamismi on kasvanut yhteiskunnissa, jotka ovat kärsineet kapitalismin vaikutuksista - ensiksi imperialismin ulkoisen valloituksen muodossa ja sitten yhä enemmän sisäisten yhteiskunnallisten suhteiden muuttuessa, kun paikallinen kapitalistiluokka on syntynyt ja on muodostettu riippumaton kapitalistinen valtio. Vanhat yhteiskuntaluokat ovat korvautuneet uusilla, vaikkei hetkessä eikä selkeärajaisesti. On ilmennyt se, mitä Trotski kuvasi "yhdistyneeksi ja epätasaiseksi kehitykseksi". Ulkoisesti siirtomaavalta on vetäytynyt, mutta suuret imperialistivallat, etenkin USA, käyttävät edelleen sotilasvoimaa neuvotteluvälineenä vaikuttaakseen Lähi-idän tärkeimmän yksittäisen voimavaran, öljyn, tuotantoon. Sisäisesti valtion tuki ja usein omistus on johtanut tietyn laajamittaisen nykyaikaisen teollisuuden kehittymiseen. Edelleen on olemassa laajoja "perinteisen" teollisuuden sektoreita, jotka perustuvat valtavaan joukkoon pieniä pajoja, joissa omistaja työskentelee muutaman työntekijän kanssa, jotka usein ovat omasta perheestä. Maauudistus on tehnyt joistakin talonpojista nykyaikaisia kapitalistisia maanviljelijöitä, mutta syrjäyttänyt paljon useampia. Syrjäytetyille on jäänyt vähän tai ei lainkaan maata ja joiden on siten ollut pakko raapia elantonsa tilapäistöistä pikkupajoissa tai kihisevien kaupunkislummien toreilla. Koulutusjärjestelmän mittava kasvu tuottaa valtavia määriä koulutettuja ihmisiä, joilla ei ole riittävästi työmahdollisuuksia talouden modernilla sektorilla - he asettavat toivonsa valtionbyrokratian työpaikkoihin, samalla kun hankkivat kapean leipänsä pätkätöistä epävirallisella sektorilla - pyydystämällä asiakkaita kauppiaille, turistien oppaina, arpalippujen kaupustelijoina, taksinkuljettajina jne. Maailmantalouden kriisit kuluneina kahtena vuosikymmenenä ovat pahentaneet kaikkia näitä ristiriitoja. Kansallinen talous on käynyt nykyaikaiselle teollisuudelle liian pieneksi toimiakseen tehokkaasti, mutta maailmantalouden kilpailu on sille liian ankaraa, jotta se selviäisi ilman valtion suojelusta. Perinteiset teollisuudenalat eivät yleensä ole pystyneet modernisoitumaan ilman valtion tukea, eivätkä ne voi korvata sitä, ettei nykyaikainen teollisuus ole luonut riittävästi työpaikkoja kasvavalle kaupunkiväestölle. Muutamat sektorit ovat onnistuneet luomaan omat yhteytensä kansainväliseen pääomaan, ja pitävät yhä vähemmän valtion hallitsevasta roolista taloudessa. Kaupunkien rikkaat kahmivat yhä enemmän maailmanmarkkinoilta saatavia ylellisyystavaroita, ja kasvattavat tyytymättömyyttä osa-aikatyöntekijöiden ja työttömien keskuudessa. Islamismi edustaa islamin perinteisiä ihanteita kunnioittamaan kasvatettujen ihmisten yritystä sovitella näitä ristiriitoja. Se ei kuitenkaan saa tukea kaikissa yhteiskunnan osissa yhtä lailla. Jotkut ryhmät omaksuvat nykyaikaisen ei-uskonnollisen porvarillisen tai kansallismielisen ideologian, toiset taas suuntautuvat kohti eräänlaista maallista työväenluokan reaktiota. Islamilainen uudelleensyntyminen saa tukea neljältä eri yhteiskuntaryhmältä, joista jokainen tulkitsee islamia omalla tavallaan. i) Vanhojen riistäjien islamismi: Ensiksi ovat ne perinteisten etuoikeutettujen luokkien jäsenet, jotka pelkäävät häviävänsä yhteiskunnan kapitalistisessa modernistamisessa - etenkin maanomistajat (mukaan lukien uskonnollisille organisaatioille kuuluvasta maasta saaduista tuloista riippuvainen papisto), perinteiset kauppiaskapitalistit ja suurin osa pikkukauppojen ja -pajojen omistajista. Tällaiset ryhmät ovat perinteisesti olleet moskeijoiden rahoittajia ja näkevät islamin keinona puolustaa vakiintunutta elämäntapaansa ja saada muutoksen takana olevat kuuntelemaan heidän ääntään. Iranissa ja Algeriassa tämä ryhmä antoi papistolle resurssit vastustaa valtion maareformiohjelmaa 60- ja 70-luvulla. ii)Uusien riistäjien islamismi: Toinen ryhmä, usein edellä mainitusta ryhmästä nouseva, ovat jotkut kapitalistit, jotka ovat menestyneet huolimatta valtioon liittyvien ryhmien vihamielisyydestä. Esimerkiksi Egyptissä nykyinen Muslimiveljeskunta "kiemurteli Sadatin Egyptin taloudelliseen kudelmaan aikana, jolloin sen kokonaisia osia oli mullistettu säätelemättömässä kapitalismissa. Uthman Ahmad Uthman, Egyptin Rockefeller, ei salannut tätä sympatiaa veljeskunnalle."15 Turkissa Hyvinvointipuolue, jota johtaa maan tärkeimmän konservatiivipuolueen entinen jäsen, saa tukea keskisuurelta pääomalta. Iranissa Khomeinia shaahia vastaan tukeneiden bazaarien keskuudessa oli merkittäviä kapitalisteja, jotka eivät pitäneet tavasta, jolla talouspolitiikka suosi kruunua lähellä olevia. iii) Köyhien islamismi: Kolmas ryhmä ovat kapitalistisen maanviljelyn etenemisestä kärsineet maaseudun köyhät, jotka on pakotettu kaupunkeihin etsimään epätoivoisesti työtä. Algeriassa esimerkiksi 8,2 miljoonan maaseutuväestön kokonaismäärästä vain 2 miljoonaa hyötyi ollenkaan maareformista. Lopuille 6 miljoonalle jäi valinta suuremman köyhyyden välillä maaseudulla tai siirtyminen kaupunkeihin työnhakuun. 16 Mutta kaupungeissa: "alin ryhmä ovat pysyvästi työttömät, jotka muodostuvat maalta kaupunkeihin työn ja yhteiskunnallisen mahdollisuuden haussa tulleista entisistä maanviljelijöistä … jotka ovat irtautuneet maalaisyhteisöstä ilman, että olisivat varsinaisesti integroituneet urbaaniin yhteisöön."17 Köyhät menettivät sen varmuuden, joka liittyi vanhaan elämäntapaan - varmuuden, jonka he samaistavat perinteiseen muslimikulttuuriin - saamatta lujaa aineellista pohjaa tai vakaata elämäntapaa: "Miljoonilla algerialaisilla ei enää ole selviä suuntaviivoja käyttäytymiselle ja uskolle. He ovat jääneet kahden väliin: tradition, jolla ei enää ole heidän täyttä uskollisuuttaan, ja modernismin, joka ei voi tyydyttää etenkään nuorten ihmisten psykologisia ja hengellisiä tarpeita."18 Tällaisessa tilanteessa jopa 70-luvun islamilainen agitaatio, maareformia vastaan vanhojen maanomistajien puolesta, saattoi vedota talonpoikiin ja entisiin talonpoikiin. Maareformi voitiin käyttää vertauskuvana maaseudun muutokselle joka oli tuhonnut varman, joskin niukentuneen, elämäntavan. "Maanomistajille ja maattomille talonpojille islamisteilla oli sama näköala: Koraani kielsi ottamasta toiselle kuuluvaa; se suositteli, että rikkaat ja Sunnan mukaan hallitsevat olisivat anteliaita muille."19 Islamismin vetovoima kasvoi 80-luvulla, kun talouskriisi kasvatti ristiriitaa köyhtyneiden massojen ja valtiota ja taloutta johtaneen noin prosentin eliitin välillä. Eliitin varakkuus ja länsimainen elämäntapa sopivat huonosti sen väitteeseen olla Ranskaa vastaan käydyn vapautustaistelun perillisiä. Entisten talonpoikien oli hyvin helppo pitää tämän eliitin "epäislamilaista" käytöstä oman kurjuutensa syinä. Niinikään Iranissa maatalouden kapitalistinen muutos, joka ruumiillistui shaahin maareformissa 60-luvulla, hyödytti maanviljelijöiden vähemmistöä eikä parantanut muiden asemaa, vaan jopa heikensi sitä. Se lisäsi sovittamatonta ristiriitaa maaseudun ja hiljattain kaupunkilaistuneiden köyhien, ja valtion välillä - tuo ristiriita ei haitannut islamilaisia voimia, jotka olivat vastustaneet maareformia. Niinpä esimerkiksi 1962, kun shaahi käytti valtion asevoimia islamilaisia johtajia vastaan, se asetti heidät tyytymättömyyden polttopisteeksi hyvin monille. Egyptissä talouden "avaaminen" maailmanmarkkinoille Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa tehdyillä sopimuksilla 70-luvun puolivälistä alkaen heikensi oleellisesti talonpoikien ja entisten talonpoikien enemmistön asemaa, luoden valtavaa katkeruutta. Afganistanissa maareformit, jotka pantiin toimeen PDPA:n (kommunistisen puolueen) vuoden 1978 kaappauksen jälkeen, johtivat useisiin vaistonvaraisiin kapinoihin kaikkien maaseutuväestön ryhmien keskuudessa: Reformit lopettivat perinteisen, molemminpuoliselle edulle perustuvan tavan tehdä työtä, eivätkä tarjonneet mitään vaihtoehtoa. Maataan menettäneet maanomistajat pitivät huolen, etteivät jakaneet siemeniä vuokraviljelijöilleen; ihmiset, jotka perinteisesti olivat olleet valmiita antamaan lainoja, kieltäytyivät nyt. Suunnitelmissa oli luoda maatalouden kehityspankki ja perustaa toimisto, joka valvoisi siementen ja rehun jakelua, mutta mitään tästä ei oltu tehty, kun reformit käytännössä toteutettiin … Niinpä itse reformien julistaminen jätti talonpojat ilman siemeniä… Maauudistus tuhosi paitsi talouden rakenteen, myös tuotannon koko yhteiskunnallisen kehyksen… Ei ole siis yllätys, että sen sijaan, että 98 % ihmisistä olisi asettunut kahden prosentin riistäviä luokkia vastaan, uudistukset johtivat 75 % yleiseen kapinaan maaseudulla. [Ja] kun nähtiin, ettei uusi järjestelmä toiminut [nekin] talonpojat, jotka alkujaan olivat toivottaneet uudistuksen tervetulleeksi, tunsivat, että pärjäisivät paremmin palaamalla vanhaan järjestelmään. 20 Valtioon kohdistuva vihamielisyys ei ole ainoa entisiä talonpoikia islamistien viestille herkistävä tekijä. Moskeijat tarjoavat yhteiskunnallisen polttopisteen ihmisille, jotka ovat eksyksissä uudessa ja oudossa kaupungissa, ja islamilainen hyväntekeväisyys muodostaa sosiaalipalvelujen (klinikat, koulut jne.) perusteet, jotka valtiolta puuttuvat. Algeriassa kaupunkien kasvua saatteli 70- ja 80-luvuilla mittava moskeijoiden määrän kasvu: "Kaikki tapahtui ikään kuin koulutuksen ja arabialaistamisen halvaantuminen, kulttuuri- ja vapaa-ajan rakenteiden puuttuminen, julkisen vapauden tilan puuttuminen ja asuntopula olisi saanut tuhannet aikuiset, nuoret ja lapset alttiiksi käymään moskeijoissa".21 Tällä tavoin varat niiltä, jotka olivat täysin ihmisten enemmistön etuja vastaan - vanha maanomistajaluokka, uudet rikkaat tai saudihallitus - saattoivat antaa niin aineellisen kuin kulttuurisen turvapaikan köyhille. "Moskeijassa jokainen, uusi tai vanha porvari, fundamentalisti tai yrityksen työntekijä, näki mahdollisuuden kehittää tai toteuttaa omaa strategiaansa, unelmiaan ja toiveitaan".22 Tämä ei hävittänyt luokkaeroja moskeijassa. Esimerkiksi Algeriassa oli lukemattomia kiistoja moskeijakomiteoissa ihmisten kesken, joiden erilainen yhteiskunnallinen tausta sai heidät näkemään moskeijoiden rakentamisen eri tavoin - esimerkiksi siitä, koska heidän olisi torjuttava moskeijalle tarjotut lahjoitukset, kun ne tulivat syntisestä (haram) lähteestä. "On itse asiassa harvinaista, että uskonnollinen komitea päättää toimintansa, joka on periaatteessa asetettu kahdeksi vuodeksi, siinä sopusoinnussa ja sovinnossa, jota muezzinien jatkuvasti saarnaama jumalallisen yhtenäisyyden palvonta suosittelee."23 Mutta kiistat pysyivät uskonnollisuuteen verhottuina, eivätkä ole estäneet moskeijoiden lisääntymistä ja islamismin vaikutuksen kasvua. iv) Uuden keskiluokan islamismi: "Perinteiset" riistäjäluokat tai köyhtyneet massat eivät kuitenkaan anna sitä elintärkeätä voimaa, joka pitää yllä herännyttä, poliittista islamia - aktivistikaaderia, joka propagoi sen oppeja ja ottaa riskin vammautua, joutua vankilaan tai kuolla yhteenotoissa vihollistensa kanssa. Perinteiset riistäjäluokat ovat jo luonteeltaan hyvin konservatiivisia. Ne ovat valmiita lahjoittamaan rahaa, jotta toiset voisivat taistella - etenkin heidän aineellisten etujensa puolesta. He tekivät niin, kun vastassa oli Algerian 70-luvun alun maareformi; kun Syyrian baath-hallitus kajosi kaupunkien kauppiaiden ja kaupustelijoiden etuihin 80-luvun koittaessa24, ja kun iranilaisten basaarien kauppiaat ja pikkuliikemiehet tunsivat olevansa shaahin uhkaamia 1976-78 ja vasemmiston 1979-81. Mutta he eivät rohkene riskeerata omia liiketoimiaan, saati elämäänsä. Niinpä he tuskin voivat olla se voima, joka on repinyt hajalle yhteiskuntia, kuten Algeriassa ja Egyptissä ja saaneet kokonaisen kaupungin, Haman, nousemaan kapinaan Syyriassa. Tai voima, joka on käyttänyt itsemurhapommeja amerikkalaisia ja israelilaisia vastaan Libanonissa, ja joka aiheutti Iranin vallankumouksen käänteen, joka oli paljon radikaalimpi, kuin mikään Iranin porvariston ryhmistä odotti. Tämä voima tulee neljännestä, hyvin toisenlaisesta kerrostumasta - uuden keskiluokan ryhmästä, joka kautta kolmannen maailman on noussut kapitalistisen modernisoinnin seurauksena. Iranissa vallankumouksen ensimmäisten vuosien politiikkaa hallinneiden kaikkien kolmen islamistisen liikkeen kaaderit tulivat tästä taustasta. Eräs selvitys kertoo tuesta ensimmäiselle vallankumouksen jälkeiselle pääministerille, Bazarganille: Iranin koulutusjärjestelmän laajentuessa 50- ja 60-luvuilla laajemmat perinteisen keskiluokan ryhmät pääsivät maan yliopistoihin. Kohdatessaan vanhemman, länsimaistuneen eliitin instituutiot, nämä akateemisen maailman uudet tulokkaat tunsivat tärkeäksi perustella itselleen omistautumisensa edelleen islamille. He liittyivät muslimiopiskelijoiden yhdistyksiin [joita johtivat Bazargan ym.] …astuessaan ammattielämään uudet insinöörit liittyivät usein Insinöörien islamilaiseen yhdistykseen, joka sekin oli Bazarganin perustama. Tämä yhdistysverkko muodosti todellisen organisoidun yhteiskunnallisen tuen Bazarganille ja islamilaiselle modernismille… Bazarganin ja Taleqanin vetovoima [riippui] tavasta, jolla he antoivat perinteisten keskiluokkien nouseville jäsenille arvokkuudentunteen, joka salli heidän lujittaa identiteettiään yhteiskunnassa, jota poliittisesti hallitsi se, mitä he pitivät jumalattomana, länsimaistuneena ja turmeltuneena eliittinä.25 Kirjoittaessaan Iranin Kansan mujaheddinista Abrahamian kommentoi, että monet tutkimukset Iranin vallankumouksen ensimmäisistä vuosista ovat puhuneet radikaalin islamin vetovoimasta "sorrettuihin", mutta että yleensä sorretut eivät olleet niitä, jotka muodostivat mujaheddinin perustan; pikemminkin sen muodosti hyvin laaja kerros uutta keskiluokkaa, jonka vanhemmat olivat olleet osa perinteistä pikkuporvaristoa. Hän antaa lukuja shaahin aikana pidätettyjen ja Khomeinin aikana vainottujen mujaheddinien ammateista tukeakseen väitettään.26 Vaikka kolmatta islamistista voimaa, lopulta voittanutta Khomeinin Islamilaista tasavaltalaispuoluetta, on pidetty tavallisesti papiston johtamana ja perinteiseen bazaari-kauppa-kapitalisti-luokkaan liittyvänä, Moaddel on osoittanut, että yli puolet sen kansanedustajista oli ammatinharjoittajia, opettajia, valtion työntekijöitä tai opiskelijoita - vaikka neljännes tulikin bazaar-perheistä.27 Ja Bayat on todennut, että taistelussaan työläisten järjestöjen lyömiseksi tehtaissa järjestelmä saattoi nojata niissä työskenteleviin koulutettuihin insinööreihin.28 Azar Tabari toteaa, että shaahin kaatumisen jälkeen hyvin monet Iranin kaupunkien naiset valitsivat hunnun ja asettuivat Khomeinin seuraajien kanssa vasemmistoa vastaan. Hänen mukaansa nämä naiset tulivat siitä keskiluokan ryhmästä, joka oli ensimmäinen "yhteiskunnallisen integraation" prosessin läpikäynyt sukupolvi. He olivat usein perinteisistä pikkuporvarillisista perheistä - isät bazaar-kauppiaita jne. - ja heidän oli ollut pakko lähteä korkeakouluihin, koska heidän perheidensä perinteiset mahdollisuudet tehdä rahaa vähenivät teollistumisen edetessä. Heille oli työpaikkoja opetuksen ja lastenhoidon kaltaisilla aloilla. Mutta "näiden naisten oli käytävä läpi usein tuskallinen ja traumaattinen ensimmäisen sukupolven sopeutumisen kokemus": Tällaisista perheistä tulleiden nuorten naisten alkaessa käydä yliopistoa tai työskennellä sairaaloissa kaikki perinteiset käsitykset joutuivat päivittäin uhatuiksi "vieraassa" ympäristössä, jossa naiset sekoittuivat miehiin, eivät käyttäneet huntuja ja pukeutuivat usein viimeisen eurooppalaismuodin mukaisesti. Naisia repivät usein perheen hyväksytyt normit ja uuden ympäristön paine. He eivät voineet käyttää huntua töissä, eivätkä he voineet lähteä hunnuttamattomina kotoa. Eräs laajalle levinnyt reaktio näihin ristiriitaisiin paineisiin oli "paluu islamiin", "jota symbolisoivat tarkoituksella hunnuttautuneet naiset suurissa mielenosoituksissa". Tabarin mukaan tämä vastaus oli selvästi toinen kuin naisilla, joiden perheet olivat olleet osa uutta keskiluokkaa kahden tai kolmen sukupolven ajan, ja jotka kieltäytyivät käyttämästä huntua ja samaistuivat liberaaleihin tai vasemmistoon.29 Roy toteaa, että Afganistanissa: islamistiliike syntyi yhteiskunnan nykyaikaisilla sektoreilla ja kehittyi edeltäneiden kansanliikkeiden kritiikistä… Islamistit ovat intellektuelleja, perinteisen yhteiskunnan modernististen saarekkeiden tuotteita; heidän yhteiskunnallinen alkuperänsä on se, mitä olemme kutsuneet valtioporvaristoksi - heidät tuotti valtion koulutusjärjestelmä, joka johtaa vain valtiokoneiston tehtäviin… Islamistit ovat valtion koulutusjärjestelmän tuotteita. Harvalla heistä on humanistinen koulutus. Kampuksella he ovat yhdessä kommunistien kanssa, joita he kiivaasti vastustavat, pikemminkin kuin ulaman [uskonnon tutkijat], joihin heillä on jakautunut suhde. Heillä on monia yhteisiä uskomuksia ulaman kanssa, mutta islamistinen ajattelu on kehittynyt kontaktista suuriin länsimaisiin ideologioihin, joiden he katsovat olevan avain lännen tekniseen kehitykseen. Heille ongelma on kehittää moderni poliittinen ideologia, joka perustuu islamiin, jonka he näkevät ainoana keinona selvitä nykyaikaisen maailman kanssa ja parhaana keinona vastustaa ulkomaista imperialismia.30 Algeriassa FIS:n tärkein värväyspohja on ollut arabiankielisten (erona ranskankielisiin) lukio- ja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa ja sen laajan nuorison osan keskuudessa, joka haluaisi opiskella, mutta ei saa opiskelupaikkoja: FIS hankkii jäsenistönsä kolmesta väestöryhmästä: kaupallisesta keskiluokasta, mukaan lukien joitakin hyvin rikkaita; nuorten enemmistöstä, joka on työtöntä ja vailla ylempää koulutusta ja joka muodostaa katujen uuden ryysyköyhälistön; ja ylöspäin liikkuvan arabiankielisen älymystön parista. Kaksi viimeksi mainittua ovat suurimmat ja tärkeimmät.31 Islamilaiset intellektuellit ovat tehneet uraa hallitsemalla yliopistojen teologisia ja arabiankielen tiedekuntia sekä käyttäen näitä saavuttaakseen monia asemia moskeijoiden imaameina ja lyseoiden opettajina. He muodostavat verkoston, joka takaa useampien islamistien värväämisen näihin asemiin ja islamististen aatteiden teroittamisen uuden opiskelijapolven mieliin. Tämä vuorostaan on antanut heille vaikutusvaltaa valtavaan nuorisomäärään. Ahmed Rouadia kirjoittaa, että islamistiryhmät alkoivat kasvaa 70-luvun puolivälistä alkaen ja saivat tukea yliopistojen arabiankielisiltä opiskelijoilta, jotka havaitsivat puutteelliset ranskantaidot estivät heitä saamasta töitä hallinnossa, kehittyneen teknologian piirissä ja ylimmissä johtotehtävissä.32 Siksi käytiin esimerkiksi katkera yhteenotto Constantinen yliopiston rehtorin kanssa 80-luvun puolessavälissä, kun tätä syytettiin käymisestä "arabiankielen arvokkuuden" kimppuun ja "lojaalisuudesta Ranskan siirtomaavallalle", koska hän salli ranskan pysyä hallitsevana kielenä luonnontieteellisissä ja teknisissä tiedekunnissa.33 Koulutetut arabiankieliset huomaavat tien olevan pystyssä kaikille avainaloille, ennen kaikkea niille teollisuuden aloille, jotka vaativat teknistä tietämystä ja vieraita kieliä… Arabiankieliset, vaikka heillä olisi tutkinto, eivät saa paikkaa nykyteollisuudessa. Suurimmaksi osaksi he päätyvät kääntymään moskeijan puoleen.34 Opiskelijat, hiljattain valmistuneet arabiankieliset ja ennen kaikkea työttömät entiset opiskelijat muodostavat sillan hyvin suureen koulujen ulkopuolella olevaan tyytymättömän nuorison joukkoon, jolle ei ole opiskelupaikkoja, vaikka se on viettänyt vuosia tehottomassa ja aliresursoidussa koulutusjärjestelmässä. Vaikka toisen asteen koulutuksessa on miltei miljoona opiskelijaa, jopa neljä viidestä voi odottaa reputtavansa loppukokeen, joka olisi avain yliopistoon, ja kohtaavansa epävarman elämän työllisyyden reunamilla:35 Integrismi [islamismi] saa voimansa yhteiskunnallisesta turhautumisesta, joka koskee suurta osaa nuorisoa - niitä, jotka yhteiskunta- ja talousjärjestelmä on jättänyt pois laskuista. Sen viesti on yksinkertainen: jos on köyhyyttä, kurjuutta ja turhautumista, se johtuu siitä, etteivät vallassa olevat pohjaa suuran oikeutukseen, vaan pelkästään voimaan… Alkuaikojen alkuperäisen islamin palauttaminen saisi epätasavertaisuuden häviämään.36 Islamismilla on vaikutusvaltaa laajaan opiskelijoiden, valmistuneiden ja työttömien intellektuellin kerrostumaan, ja se pystyy leviämään hallitakseen aatteiden propagointia slummeissa ja hökkelikaupungeissa, missä entiset talonpojat elävät. Sellaista liikettä ei voi kuvata "konservatiiviseksi". Koulutetut, arabiaa puhuvat nuoret eivät käänny islamin puoleen asioiden pitämiseksi entisellään, vaan koska uskovat sen tarjoavan valtavan yhteiskunnallisen haasteen.37 Egyptissä islamistinen liike syntyi alun perin noin 65 vuotta sitten, kun Hassan al-Banna muodosti Muslimiveljeskunnan. Se kasvoi 30- ja 40-luvuilla, kun petyttiin maallisen kansallismielisen puolueen, Wafdin, epäonnistumiseen haastaa brittien herruus maassa. Liikkeen perusta oli pääasiassa virkamiehiä ja opiskelijoita, ja se oli yksi päävoimista yliopistomielenosoituksissa 40-luvun lopulla ja 50- luvun alussa.38 Mutta se laajeni kattamaan joitakin kaupunkien työläisiä ja talonpoikia, ja jäsenluvun arveltiin nousseen puoleen miljoonaan. Rakentaessaan liikettä Banna oli täysin valmis yhteistyöhön tiettyjen Egyptin kuningashuonetta lähellä olevien hahmojen kanssa, ja Wafdin oikeistosiipi piti veljeskuntaa vastavoimana kommunistien vaikutukselle työläisten ja opiskelijoiden keskuudessa.39 Veljeskunta pystyi kuitenkin kilpailemaan kommunistien kanssa köyhtyneiden keskiluokkien tuesta, ja niiden kautta kaupunkien köyhien tuesta, koska sen uskonnollinen kieli peitti sitoutumisen uudistukseen, joka meni pidemmälle kuin sen oikeistolaiset liittolaiset toivoivat. Sen tavoitteet olivat "viime kädessä sovittamattomia poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen status quon ikuistamisen kanssa, jolle hallitsevat ryhmät olivat omistautuneet." Tämä takasi, että "suhde Muslimiveljeskunnan ja konservatiivisten hallitsijoiden välillä oli sekä epävakaa että jännittynyt".40 Veljeskunta tuhoutui käytännössä, kun uusi sotilashallitus Abdul Nasserin johdolla oli keskittänyt täyden vallan käsiinsä 50-luvun alussa. Kuusi Veljeskunnan johtajaa hirtettiin joulukuussa 1954 ja tuhansia sen jäseniä heitettiin keskitysleireihin. Yritys elvyttää liikettä 60-luvun puolivälissä johti vielä uusiin teloituksiin, mutta Nasserin kuoleman jälkeen hänen seuraajansa Sadat ja Mubarak sallivat sen puolittain laillisen olemassaolon - edellyttäen, että se välttäisi suoraa yhteenottoa hallituksen kanssa. Joskus "uusislamilaiseksi veljeskunnaksi" kutsutun järjestön johto on ollut suostuvainen näihin rajoituksiin, seuraten suhteellisen "maltillista" ja "sovittelevaa" lähestymistapaa ja saaden suuria rahasummia 50-luvulla Saudi-Arabiaan karkotetuilta, öljybuumissa vaurastuneilta jäseniltään.41 Tämä on mahdollistanut sen, että Veljeskunta on voinut antaa "vaihtoehtoisen muslimivaltion mallin pankkeineen, sosiaalipalveluineen, koulutuspalveluineen ja… moskeijoineen."42 Maltillinen lähestymistapa on kuitenkin myös saanut sen menettämään vaikutusvaltaansa uudessa radikaali-islamistien polvessa, joka on noussut, kuten Veljeskunta itsekin alun perin, yliopistoista ja "nykyaikaisen" keskiluokan köyhtyneistä osista. He ovat islamisteja, jotka olivat vastuussa Sadatin murhasta 1981 ja jotka ovat sen jälkeen käyneet aseellista taistelua valtiota ja maallista älymystöä vastaan: Kun puhumme fundamentalisteista Egyptissä, tarkoitamme vähemmistöryhmää, joka on jopa Muslimiveljiä vastaan… Nämä ryhmät koostuvat pääasiassa nuorista… He ovat hyvin puhdasuskoisia, he ovat valmiita uhraamaan henkensä, tekemään mitä tahansa… Ja heitä käytetään eri liikkeiden keihäänkärkinä, koska he pystyvät terroritekoihin.43 Sadatin presidenttikauden aikana hallitsevaksi voimaksi Egyptin yliopistoissa tulleet Islamistiset opiskelijayhdistykset "muodostivat islamistisen liikkeen ainoat aidot joukkojärjestöt".44 Opiskelijoiden määrä nousi vuoden 1970 hieman alle 200 000:sta yli puoleen miljoonaan vuonna 1977…Tarvittavien resurssien puuttuessa ilmaisen korkeakoulutuksen antaminen mahdollisimman suurelle joukolle maan nuorisoa on tuottanut alihintakoulutuksen järjestelmän.45 Ruuhkaisuus on erityisesti ongelma naisopiskelijoille, jotka joutuvat kaikenlaisen ahdistelun kohteeksi luentosaleissa ja ylitäysissä busseissa. Vastaukseksi tähän tilanteeseen, Jamaa al islamiyya [Islamilaisyhdistykset] saivat huomattavan voimansa kyvystään nähdä [nämä ongelmat] ja esittää suoria ratkaisuja, esimerkiksi ylioppilaskunnan rahoittamia pikkubusseja naisopiskelijoille [etusijassa niille, jotka käyttivät huntua], vaatimalla luentosaleihin erillisiä rivejä naisille ja miehille, järjestämällä opintoryhmiä, jotka tapasivat moskeijoissa ja tuottamalla tärkeimmistä oppikirjoista halpapainoksia.46 Valmistuvat opiskelijat eivät vältä köyhyyttä, joka koettelee suurta osaa egyptiläistä yhteiskunnasta: Jokaisella valmistuneella on oikeus julkisen alan työpaikkaan. Tämä seikka luo itse asiassa valtavaa piilotyöttömyyttä paisuneen hallinnon toimistoissa, joista työntekijät saavat kehnoa palkkaa…Hän voi silti pysyä leivässä ostamalla valtion tukemia elintarvikkeita, mutta nousee hädin tuskin olemassaolorajan yläpuolelle… Miltei jokaisella valtion työntekijällä on kaksi tai kolme työpaikkaa…Lukemattomat työntekijät, jotka istuvat kaikki aamut työpöydän ääressä jossain lukemattomista ministeriöiden toimistoista, viettävät iltapäivän putkimiehinä tai taksinkuljettajina, ja työt he tekevät niin huonosti, että tehtävissä voisi yhtä hyvin olla lukutaidottomia… Lukutaidoton talonpoikaisnainen, joka saapuu kaupunkiin päätyäkseen ulkomaalaisen palvelijaksi, saa suunnilleen kaksi kertaa enemmän palkkaa kuin yliopiston assistentti.47 Useimmille valmistuneille ainoa tapa päästä tästä suosta on saada työpaikka ulkomailla, etenkin Saudi-Arabiassa tai Persianlahden valtioissa. Paitsi ainoa keino päästä köyhyydestä, useimmille ihmisille se on edellytys päästä naimisiin - yhteiskunnassa, jossa esiaviolliset sukupuolisuhteet ovat harvinaisia. Islamistit pystyivät muotoilemaan nämä ongelmat uskonnon kielellä. Kuten Kepel kirjoittaa eräästä varhaisen islamistisen lahkon johtajasta, ei tämän kanta merkitse "esiintymistä mennyttä aikaa puolustavana fanaatikkona… Hänen sormensa on omalla tavallaan nyky-Egyptin ongelman hermolla."48 Kuten Algeriassa, islamistien luotua joukkopohjan yliopistoissa he olivat tilanteessa, jossa oli yllettävä laajempaan ympäristöön - köyhille kaduille, joilla opiskelijat ja entiset opiskelijat sulautuivat elantoaan kokoon yrittävään enemmistöön. Tätä alkoi tapahtua hallituksen käytyä yliopistoissa ankarasti islamistisen liikkeen kimppuun, kun Israelin kanssa oli 70-luvun lopussa tehty rauhansopimus. "Tämä vaino ei kuitenkaan onnistunut pysäyttämään jamaa'ta, vaan antoi sille lisää potkua…jamaa'n viesti alkoi nyt levitä opiskelijamaailman ulkopuolelle. Islamistikaaderit ja agitaattorit lähtivät saarnaamaan köyhien asuma-alueille.49 Edellinen kappale l Seuraava kappale

Radikaali islam l Nettikirjasto l Murros l Sosialistiliitto