Edellinen kappale l Seuraava kappale Islam, uskonto ja ideologia Sekaannus alkaa usein sekaannuksesta uskonnon vallan suhteen. Uskonnolliset ihmiset näkevät sen itsenäisenä historiallisena voimana, oli kysymys hyvästä tai pahasta. Samoin tekevät useimmat porvarilliset kirkonvastustajat ja vapaa-ajattelijat. Heille uskonnollisten instituutioiden ja valistuksenvastaisten aatteiden vaikutuksen vastustaminen on itsessään tie ihmisten vapautumiseen. Vaikka uskonnollisilla instituutioilla ja aatteilla selvästi on roolinsa historiassa, ne eivät ole irrallaan muusta aineellisesta todellisuudesta. Uskonnolliset instituutiot pappis- ja opettajakerrostumineen syntyvät tietyssä yhteiskunnassa, ja keskinäisessä vaikutuksessa tuon yhteiskunnan kanssa. Ne voivat säilyä yhteiskunnan muuttuessa vain, jos löytävät keinon muuttaa omaa kannatuspohjaansa. Esimerkiksi maailman suurimpiin kuuluva uskonnollinen instituutio, roomalais-katolinen kirkko, sai alkunsa myöhäisantiikissa ja selvisi sopeutumalla ensin tuhat vuotta feodaaliyhteiskuntaan ja sitten, suurin ponnistuksin, feodalismin korvanneeseen kapitalistiseen yhteiskuntaan, ja muuttaen prosessissa suuren osan oppiensa sisällöstä. Ihmiset ovat aina antaneet eri tulkintoja kannattamilleen uskonnollisille aatteille, riippuen omasta aineellisesta asemastaan, ihmissuhteistaan ja ristiriidoista, joissa ovat osallisina. Historia on täynnä esimerkkejä ihmisistä, joiden uskonnolliset käsitykset olivat keskenään miltei samanlaisia, ja jotka päätyvät vastakkaisille puolille suurissa yhteiskunnallisissa ristiriidoissa. Näin kävi yhteiskunnallisissa kouristuksissa, jotka koettelivat Eurooppaa feodalismin suuren kriisin aikana 1500- ja 1600-luvuilla, kun Luther, Calvin, Münzer ja monet muut "uskonnolliset" johtajat antoivat kannattajilleen uuden maailmankuvan Raamatun tekstejä uudelleen tulkitsemalla. Islam ei tässä suhteessa eroa muista uskonnoista. Sen synnyinkonteksti oli 600-luvun Arabian kaupunkien kauppiasyhteisöt, keskellä vielä pitkälti heimopohjalta järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Se kukoisti useissa toisiaan seuranneissa suurissa valtakunnissa, jotka olivat luoneet ne, jotka hyväksyivät sen opinkappaleet. Se on edelleen useiden kapitalististen maiden ideologia (Saudi-Arabia, Sudan, Pakistan, Iran jne.) sekä useiden oppositioliikkeiden innoittaja. Sen on onnistunut selvitä erilaisissa yhteiskunnissa, koska se on pystynyt sopeutumaan erilaisiin luokkaetuihin. Se on hankkinut rahoituksen moskeijoidensa rakentamiseen ja saarnaajiensa palkkaamiseen vuoroin Arabian kauppiailta, byrokraateilta, maanomistajilta ja suurten valtakuntien kauppamiehiltä sekä nykyaikaisen kapitalismin teollisuudenharjoittajilta. Samaan aikaan se kuitenkin on hankkinut ihmisten enemmistön kannatuksen tuomalla viestiä, joka tarjoaa lohtua köyhille ja sorretuille. Joka vaiheessa sen viesti on ollut tasapainotettu lupaamaan tiettyä turvaa sorretuille ja antamaan riistäjäluokille suojaa kaikenlaista vallankumousuhkaa vastaan. Niinpä islam korostaa, että rikkaiden on maksettava 2,5 prosentin islamilainen vero (zakat) köyhien aseman helpottamiseksi, että hallitsijoiden on hallittava oikeudenmukaisesti eivätkä aviomiehet saa kohdella kaltoin vaimojaan. Mutta se pitää myös köyhien tekemää rikkaiden pakkolunastusta varkautena, sanoo, että tottelemattomuus "oikeudenmukaista" hallitusta kohtaan on rikos, josta on rangaistava lain kaikella ankaruudella, ja antaa naiselle avioliitossa, perintöasioissa ja avioerotapauksissa lasten suhteen vähemmän oikeuksia kuin miehelle. Se vetoaa yhtä lailla rikkaisiin kuin köyhiin tarjoamalla sorron säännöstelyä, yhtä lailla suojavarustuksena vielä ankarampaa sortoa kuin vallankumoustakin vastaan. Kristinuskon, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden tavoin se on sekä sydämettömän maailman sydän, että oopium kansalle. Millään aatekokoelmalla ei kuitenkaan voi olla tuollaista vetovoimaa eri luokkiin, etenkin kun yhteiskuntaa ravistelevat sosiaaliset kouristukset, jollei se ole täynnä tulkinnanvaraisuuksia. Sen on oltava avoin eri tulkinnoille, vaikka ne saisivat sen kannattajat toistensa kurkkuun. Tämä on koskenut islamia miltei sen alusta asti. Muhammedin kuoltua 632, vain kaksi vuotta islamin vallattua Mekan, puhkesi erimielisyyksiä Abu Bakrin, josta tuli ensimmäinen kalifi (Muhammedin seuraaja islamin johtajana) ja Alin, profeetan tyttären Fatiman puolison, välillä. Alin mukaan osa Abu Bakrin päätöksistä oli sortavia. Eripura kasvoi, kunnes kilpailevat muslimiarmeijat kohtasivat Kamelitaistelussa, joka johti 10 000 kaatuneeseen. Tästä eripurasta syntyi islamin jakautuminen sunnilaiseen ja shialaiseen versioon. Kyseessä oli vain ensimmäinen monista hajaannuksista. Toistuvasti ilmestyi ryhmiä, joiden mielestä sorretut kärsivät jumalattomien käsissä, ja vaativat paluuta profeetan ajan alkuperäiseen "puhtaaseen" islamiin. Kuten Akbar S. Ahmed sanoo: Kautta islamin historian muslimijohtajat ovat saarnanneet siirtymistä ihanteeseen… He antoivat ilmaisun usein epämääräisille etnisille, yhteiskunnallisille tai poliittisille liikkeille…Perusta oli luotu islamilaisen ajattelun koko skismaattiselle asteikolle shiasta ismailiittien tapaisine versoineen nykyaikaisempiin liikkeisiin… Muslimihistoria on täynnä mahdeja johtamassa kapinoita vakiintunutta valtaa vastaan ja usein kuolemassa ponnistustensa eteen… Johtajat ovat usein olleet köyhiä talonpoikia ja vähäosaisista kansanryhmistä. Islamilaisen kielen käyttö on voimistanut heidän tunnettaan osattomuudesta ja lujittanut liikettä.7 Valtavirran islam ei sekään ainakaan kansanmuodoissaan ole mikään yhtenäinen uskomusjärjestelmä. Uskonnon leviäminen Luoteis-Afrikan Atlantin rannikolta Bengalin lahdelle merkitsi sellaisten kansojen liittämistä mukaan islamilaiseen yhteiskuntaan, jotka sovittivat islamiin monia entisiä uskonnollisia käytäntöjään, vaikka ne olisivat olleet ristiriidassa islamin alkuperäisten opinkappaleiden kanssa. Niinpä kansanomainen islam sisältää usein paikallisten pyhimysten tai pyhäinjäännösten palvontaa, vaikka oikeaoppinen islam pitää sellaisen harjoittamista pyhäinhäväistyksenä ja kuvainpalvontana. Ja suufilaisveljeskunnat kukoistavat, korostaen, vaikkeivät muodostakaan muodollisesti kilpailijaa valtavirran islamille, mystistä ja maagista kokemusta, jota monet fundamentalistit pitävät vastustettavana.8 Tämän kaltaisessa tilanteessa mikään vaatimus palata profeetan ajan käytäntöihin ei todellisuudessa liity enneen säilyttämiseen, vaan ihmisten käyttäytymisen muovaamiseen joksikin aivan uudeksi. Näin ei ollut islamin elvyttämisen kohdalla viime vuosisadalla. Se nousi yrityksenä selvitä kapitalistisen Euroopan toimeenpanemasta Aasian ja Pohjois-Afrikan aineellisesta valtauksesta ja kulttuurisesta muutoksesta. Elvyttäjät sanoivat, että valloitus oli ollut mahdollista vain, koska suurten keskiaikaisten valtakuntien maalliset pyrkimykset olivat rappeuttaneet alkuperäiset islamilaiset arvot. Uudelleensyntyminen oli mahdollista vain elvyttämällä islamin perustava henki sellaisena, kuin se ilmeni ensimmäisessä neljässä kalifissa (tai shialaisilla Alissa). Tässä hengessä Khomeini esimerkiksi saattoi torjui käytännössä koko islamin historian viimeisten 1300 vuoden ajalta: Valitettavasti todellinen islam kesti vain lyhyen ajan syntymänsä jälkeen. Ensin umajjadit [ensimmäinen Alin jälkeinen arabidynastia] ja sitten abbasidit [jotka voittivat edelliset v. 750] aiheuttivat kaikenlaista vahinkoa islamille. Myöhemmin Irania hallinneet kuninkaat jatkoivat samalla tiellä: he vääristivät täysin islamin ja pystyttivät jotain aivan muuta sen tilalle.9 Vaikka islamismin voivat sekä puolustajat että vastustajat esittää perinteisenä oppikokoelmana, joka perustuu nykymaailman torjumiseen, on asia todellisuudessa paljon mutkikkaampi. Pyrkimys luoda uudelleen myyttinen menneisyys ei merkitse olemassa olevan yhteiskunnan jättämistä koskemattomaksi, vaan sen uudelleenmuokkaamista. Eikä uudelleenmuokkaus pyri tuottamaan hiilipaperikopiota 600-luvun islamista, koska islamistit eivät torju jokaista olemassa olevan yhteiskunnan piirrettä. Valtaosaltaan he hyväksyvät nykyaikaisen teollisuuden, nykyteknologian ja paljolti siitä tieteestä, johon tämä perustuu - itse asiassa he sanovat, että islam, rationaalisempana ja vähemmän taikauskoisena oppina kuin kristinusko, tulee toimeen paremmin nykytieteen kanssa. Tämän vuoksi on yksinkertaisesti virheellistä viitata kaikkiin islamisteihin "taantumuksellisina" tai samaistaa "islamilainen fundamentalismi" kokonaisuutena sellaiseen kristilliseen fundamentalismiin, joka on Yhdysvaltain republikaanipuolueen oikeistosiiven linnake. Khomeinin, Afganistanin kilpailevien mujaheddin-ryhmien johtajien tai Algerian FIS:n johtajien kaltaiset hahmot saattavat toki käyttää perinteisiä teemoja ja vedota katoavien sosiaaliryhmien nostalgiaan, mutta he vetoavat myös kapitalismin muuttaman yhteiskunnan tuottamiin radikaaleihin virtauksiin. Oliver Roy, puhuessaan afganistanilaisista islamisteista, sanoo: Fundamentalismi on varsin toisenlainen (kuin traditionalismi): fundamentalismille on mahdollisimman tärkeätä palauttaa pyhät kirjoitukset ja puhdistaa pois perinteen aiheuttama sekaannus. Se hakee aina paluuta aikaisempaan tilaan; sitä luonnehtii tekstien uudelleen lukemisen käytäntö ja juurien etsintä. Vihollinen ei ole moderni, vaan traditio, tai pikemminkin, islamin yhteydessä kaikki, mikä ei ole profeetan traditiota. Tämä on todellista uudistamista…10 Traditionalistinen islam on ideologia, joka pyrkii ikuistamaan yhteiskuntajärjestyksen, jota kapitalismin kehitys heikentää - tai, kuten Saudi-Arabian hallitsevan perheen kannattamassa versiossa, palaamaan takaisin tuohon järjestykseen sen peittämiseksi, että vanha hallitseva luokka muuttuu nykyaikaisiksi kapitalisteiksi. Islamismi pyrkii muuttamaan yhteiskuntaa, ei säilyttämään vanhaa tapaa. Tästä syystä edes termi "fundamentalismi" ei oikeastaan ole sopiva.Kuten Abrahamian on todennut: Leima "fundamentalismi" tarkoittaa uskonnollista joustamattomuutta, älyllistä puhtautta, poliittista traditionalismia, jopa yhteiskunnallista konservatismia ja pyhien kirjoitusten ja opinkappaleiden keskeisyyttä. "Fundamentalismi" tarkoittaa modernin maailman torjumista.11 Mutta tosiasiassa liikkeet, kuten Khomeinilla Iranissa, ovat perustuneet "ideologiseen sopeutumiseen ja älylliseen joustavuuteen yhdessä vakiintunutta järjestystä vastaan esitetyn protestin ja sellaisten yhteiskunnallis-taloudellisten kysymysten kanssa, jotka ruokkivat joukkomittaista vastarintaa vallitsevaa tilaa vastaan."12 Islamismin ja traditionalismin väliset erot kuitenkin hämärtyvät usein. Juuri koska yhteiskunnallisen uudelleensyntymisen käsite on verhottu uskonnolliseen kieleen, on se avoin eri tulkinnoille. Se voi tarkoittaa yksinkertaisesti "rappeutuneiden käytäntöjen" lopettamista palaamalla käyttäytymismalleihin, joiden oletetaan edeltäneen "islamin turmeltumista kulttuuri-imperialismin käsissä". Paino on siten naisten "säädyllisyydellä" ja hunnun käytöllä, sukupuolten "vapaan" sekoittamisen koulussa ja työpaikoilla lopettamisessa, länsimaisen populaarimusiikin vastustamisessa jne. Siten Algerian FIS:n eräs suosituimmista johtajista, Ali Belhadj, saattaa torjua muslimivastaisen "väkivallan", joka juontuu "kulttuuri-invaasiosta": Me muslimit uskomme, että vakavin väkivallan muoto, josta olemme kärsineet, ei ole ruumiillinen väkivalta, johon olemme valmiita… Vaan väkivalta, joka paholaisen lain käyttöönottamisella sharian sijasta uhkaa muslimiyhteisöä… Onko pahempaa väkivaltaa, kuin se, joka muodostuu sen rohkaisemisesta, minkä Jumala on kieltänyt? He avaavat viinikauppoja, paholaisen työtä, ja ne ovat poliisin suojelemia…Voitteko kuvitella mitään suurempaa väkivaltaa, kuin sen, että nainen polttaa huivinsa julkisella paikalla, kaikkien silmien edessä, sanoen että perhelaki rankaisee naisia, ja saa tukea naismaisilta puolimiehiltä ja transseksuaaleilta… Ei ole väkivaltaa vaatia, että nainen pysyy kotona, siveyden, arvokkuuden ja nöyryyden ilmapiirissä ja että hän menee ulos vain lainsäätäjän määrittämissä tarvittavissa tapauksissa… vaatia sukupuolten erottamista koululaisten keskuudessa ja sen haisevan sekoittamisen puuttumista, joka aiheuttaa sukupuolista väkivaltaa…13 Mutta uudestisyntyminen voi tarkoittaa myös valtion ja imperialismin poliittisen herruuden osittaista uhkaamista. Niinpä Iranin islamistit sulkivat USA:n suurimman "kuunteluaseman" Aasiassa ja ottivat valvontaansa USA:n suurlähetystön. Hizbollah Etelä-Libanonissa ja Hamas Länsirannalla ja Gazassa ovat esittäneet johtavaa roolia Israelin-vastaisessa aseellisessa taistelussa. Algerian FIS järjesti valtavia mielenosoituksia USA:n Persianlahden sotaa vastaan - vaikka se maksoi heille saudien rahoituksen. Jälleensyntyminen voi merkitä jopa joissakin tapauksissa tuen antamista työläisten ja talonpoikien konkreettiselle taistelulle riistoa vastaan, kuten oli laita Iranin mujaheddineilla 1979-82. Uudestisyntymisen eri tulkinnat voivat luonnollisesti vedota ihmisiin eri luokista. Mutta uskonnollinen fraseologia voi estää osallistuvia näkemästä erojaan toisten kanssa. Taistelun tiimellyksessä yksilöt saattavat sekoittaa mielipiteet yhteen niin, että taistelu naisten huntujen poistamista vastaan nähdään taisteluna läntisiä öljyyhtiöitä ja ihmisten enemmistön suunnatonta köyhyyttä vastaan. Joten Algeriassa 80-luvun lopulla Belhadj: teki itsestään kaikkien niiden äänen, joilla ei ollut mitään menetettävää… Ymmärtäen islamin puhtaimmassa pyhien kirjoitusten muodossaan, hän saarnasi sen käskyjen kirjaimellista soveltamista… Joka perjantai Belhadj kävi sotaan koko maailmaa vastaan, juutalaiset ja kristityt, sionistit, kommunistit ja maalliset, liberaalit ja agnostikot, idän ja lännen hallitukset, arabi- tai muslimivaltionpäämiehet, länsimaistuneet puoluejohtajat ja älymystö olivat hänen suosikkikohteensa viikoittaisissa saarnoissa.14 Tämän aatteiden sekamelskan alla kuitenkin toimi todellinen luokkaetu. Edellinen kappale l Seuraava kappale

Radikaali islam l Nettikirjasto l Murros l Sosialistiliitto