1. Trotsky, The Permanent Revolution and Results and Prospects (New York, 1969) s. 1

2. Lukács, History and Class Consciousness (London, 1971) s. 1

3. Ironisesti tämä marxilaisuuden supistaminen menetelmäksi on tullut uudestaan pinnalle Britannian Labour-puolueen Militant-ryhmän puheissa ja kirjoituksissa (ks. esim. Laurence Coates Socialist Workerissa 8. tammikuuta 1983). Militant-ryhmälle tässä ei tietenkään ole kysymys teoreettisesta kannasta vaan poliittisesta keinosta välttää nolostuttavia kysymyksiä vallankumouksesta, proletariaatin diktatuurista ja niin edelleen.

4. Lukács, mt. s. 1

5. Trotsky, In Defence of Marxism (London, 1966), s. 11

6. Marx, Poliittisen taloustieteen arvostelua. Esipuhe. Valitut teokset, 6 osaa, osa 4 (Moskova 1979), s. 9

7. Marx: Selected Writings, ed. D. McLellan (Oxford, 1978), s. 63

8. Mt., s. 63

9. Marx, Teesejä Feuerbachista. Valitut teokset kuudessa osassa, osa 2 (Moskova 1979) s. 64

10. Engels, “Alkukristillisyyden historiasta” teoksessa Engels, Kristinuskon alkuperä (Helsinki, 1979) s. 41

11. Engels, Anti-Dühring. Valitut teokset kuudessa osassa, osa 5 (Moskova 1979) s. 191

12. Marx, Engels, Valitut teokset kuudessa osassa (Moskova 1978), toinen osa, s. 236

13. Marx, Engels, Kommunistisen puolueen manifesti (Helsinki 1976) s. 38

14. Marx, Engels, Kommunistisen puolueen manifesti, s. 37

15. Marx, Engels, Valitut teokset kuudessa osassa (Moskova 1978) osa 1, s. 116

16. lainaus teoksessa V. I. Lenin, Valitut teokset (10 osaa) (Moskova 1976) osa 2, s. 45

17. V. I. Lenin, Valitut teokset (10 osaa) (Moskova 1976) osa 2, s. 38

18. ks. J. Molyneux, Marxism and the Party (London 1978) ss. 46-50

19. Marx, Engels, Kommunistisen puolueen manifesti, s. 33

20. Marxin kirje Weydemeyerille. Valitut teokset kuudessa osassa, osa 3 (Moskova 1979), s. 567

21. Lenin, Valitut teokset kymmenessä osassa, osa 7 (Moskova 1976), s.39

22. ks. K. Mannheim, Ideology and Utopia (London, 1976). Mannheim samaisti riippumattomat intellektuellit siksi ryhmäksi, joka oli kykenevin muuttamaan omaa yhteiskunnallista asemaansa ja saapumaan kaikkien eri tavoin yhteiskunnallisesti määräytyneiden kantojen synteesiin. Nigel Harris on todennut rinnakkaisuuden tämän kannan ja “Kautskyn selvän intellektuaalisen elitismin (jonka varhainen Lenin kopioi)” välillä, Beliefs in Society (London 1971) s. 222

23. ks. toista Marxin Feuerbach-teeseistä. Laajempi versio tästä väitteestä, välttämättömine esimerkkeineen tieteen historiasta, ks. Peter Binns, “What are the tasks of Marxism in philosophy?” International Socialism -aikakausjulkaisussa 2:17

24. Edellyttäen, että “objektiivinen” ymmärretään, kuten Gramsci esitti, “inhimillisesti objektiivisena” eikä “ulkohistoriallisena ja ihmisen ulkopuolisena objektiivisuutena”. Ks. Gramsci, Selections from the Prison Notebooks (London 1971), ss. 445-6

25. Kapitalistinen yhteiskunta, koska perustuu vieraantuneelle työlle, saa ihmisistä riippumattoman ja heidän valvontansa ulkopuolella olevan kokonaisuuden ilmiasun. Porvarillinen sosiologi Emile Durkheim, joka piti yhteiskuntaa moraalisena realiteettina, joka oli sen muodostavien ihmisten ulkopuolella ja esitti “yhteiskunnallisten tosiasioiden käsittelemistä kuin esineiden”, ja stalinistinen filosofi Louis Althusser, joka väittää, että “historia on prosessi vailla subjekteja” tekevät molemmat saman esineellistämisen virheen - älyllinen prosessi, joka on vain heijastusta vieraantumisen aineellisesta todellisuudesta.

26. Vaikka tulevaisuudessa saattaa olla mahdollista erottaa laajasti porvarillisen kauden tiede sosialistisen kauden tieteestä.

27. Lenin, Marxilaisuuden kolme lähdettä ja kolme perusosaa. Valitut teokset kymmenessä osassa, osa 5 (Moskova 1976), s. 13

28. Porvaristo ei aina ole ollut tässä asemassa. Sen varhaisina päivinä, jolloin se vielä taisteli tullakseen hallitsevaksi luokaksi, sen tarvitsi muuttaa yhteiskuntaa. Tästä johtuvat sen teoreetikkojen suuret saavutukset filosofiassa (Descartesista Hegeliin), valtiotieteessä (Macchiavellista Rousseau’hon) ja taloustieteessä (Smith ja Ricardo). Tästä johtuu Marxin kuuluisa jako klassisten kansantaloustieteilijöiden, jotka olivat tehneet aitoja tieteellisiä keksintöjä ja myöhempiin porvariston “palkkatappelijoihin”.

29. Marx, Engels, Feuerbachin materialistisen ja idealistisen katsantokannan vastakkaisuus (Saksalaisen ideologian I luku),Valitut teokset kuudessa osassa, osa 2, s. 106

30. Lukács, Lenin (London, 1970), s. 9

31. mt. s. 90

32. Marx and Engels, Selected Works (Moscow, 1962), vol. II, p. 80

33. Marx teki saman metedologisen korostuksen kirjoittaessaan, että “Ihmisen anatomiassa on avain apinan anatomiaan.” Marx, Grundrisse (Harmondsworth, 1973) s. 105

34. Esimerkiksi: “(Ihmiset) alkavat erottaa itsensä eläimistä heti, kun he alkavat tuottaa olemassaolonsa välineitä.” Karl Marx: Selected Writings, op. cit., page 160

35. Marx and Engels, Selected Works, op. cit., vol. II, page 91

36. Ks. Marx, Gothan ohjelman arvostelua. Valitut teokset kuudessa osassa, osa 5 (Moskova 1978) s. 541-542

37. Samasta syystä tuki kansalliselle itsemääräämisoikeudelle ei ole automaattinen periaate. On tapauksia, joissa se on vastoin työväenluokan yleisiä etuja ja siksi taantumuksellinen. Esimerkkejä ovat slaavinationalismi 1800-luvulla, (Marxin kannan mukaan) Serbian itsemäärääminen ensimmäisessä maailmansodassa, walesilainen ja skottinationalismi tänään.

38. Engels, Karl Marx. Valitut teokset kuudessa osassa, osa 6 (Moskova 1978) s. 14

39. Marx: Selected Writings, op. cit., pages 167-8

40. ‘There is no need of any great penetration to see from the teaching of materialism on the original goodness and equal intellectual endowment of men, the omnipotence of experience ... the influence of environment on man ... etc, how necessarily materialism is connected with communism and socialism.” Marx: Selected Writings, op. cit., page 154

41. Marx, Teesejä Feuerbachista. Valitut teokset kuudessa osassa, osa 2 (Moskova 1978) s. 63

42. Marx, Teesejä Feuerbachista. Valitut teokset kuudessa osassa, osa 2, s. 64

43. Marx, Teesejä Feuerbachista. Valitut teokset kuudessa osassa, osa 2, s. 64

44. Marx, Early Writings, ed. T. B. Bottomore (London, 1963) p. 202

45. Marx, Early Writings, ed. T. B. Bottomore, p. 203

46. Engels, Puhe Karl Marxin haudalla. Valitut teokset kuudessa osassa, 6. osa, (Moskova 1978) s. 172

47. Marx, Poliittisen taloustieteen arvostelua. Valitut teokset kuudessa osassa, osa 4 (Moskova 1979) s. 9

48. Marx: Selected Writings, op. cit., vol. II, page 214

49. Marx, Early Writings, op. cit., page 69

50. ibid., page 120

51. ibid., page 59

52. “Murtua” ei merkityksessä itsestään purkautua, vaan joutua perinpohjaiseen kriisiin, joka luo mahdollisuuden sen kaatamiseen.

53. Ei ole vain tekninen seikka, vielä vähemmän sattumaa, että Pääoma on rakennettu työn-arvoteorialle, tai että tavaran kaksinainen luonne johdetaan työn kaksinaisesta luonteesta (konkreettinen ja abstrakti työ).

54. Marx, Early Writings, op. cit. page 129

55. ibid., page 132

56. ibid., page 122

57. Marx, Capital (London, 1974) page 582

58. Marx, Early Writings, op. cit., page 604

59. Marx, Capital vol. 1, op. cit., page 604

60. Monista näistä kohdista ja täydellisestä nuori Marx/vanha Marx -teesistä luopumisesta ks. Istvan Meszaros, Marx’s Theory of Alienation (Lontoo, 9175), ss. 217-53. Epätäydellinen, mutta loistava analyysi vieraantuneen työn keskeisyydestä koko Pääoman rakenteelle ja logiikalle ks. Raya Dunayevskaya, Marxism and Freedom (New York, 1964).

61. Marx, Pääoma

62. Lukács, History and Class Consciousness, mt. s. 53-4 ja 63-4 ja Dunayevskaya, Marxism and Freedom, mt. s. 143

63. ks. Lucio Colletti, “Marxism: Science or Revolution” teoksessa From Rousseau to Lenin.

64. Hilferding, esipuhe teokseen Finance Capital, lainaus Binnillä, mt. s. 123

65. Lenin, “Ohjelmamme”, 1899 Valitut teokset kymmenessä osassa, osa 1, s. 480-481

66. Lenin, Karl Marxin opin historialliset kohtalot, Valitut teokset kymmenessä osassa, osa 5, s. 10

67. Tämä väite on paljon velkaa Nigel Harrisin selvitykselle marxilaisuuden muunnelmista teoksessa Beliefs in Society, mt., kuten monet seuraavista näkemyksistä.

68. Se, että reformismin siemenet olivat SPD:ssä alusta alkaen, näkyy Marxin “Gothan ohjelman kritiikistä” ja Marxin ja Engelsin kiertokirjeessä Bebelille, Liebknechtille, Brackelle ja muille, Valitut teokset kuudessa osassa, osa 6, s. 18

69. Vuodesta 1900 vuoteen 1905 oli keskimäärin vain 1171 lakkoa vuodessa, joihin osallistui keskimäärin 122606 työläistä vuosittain. (Luvut laskettu teoksesta Sozialgeschichtliches Arbeitsbuch, Materialen zur Statistik der Kaiserreichs 1870-1914 (München 1975) s. 132

70. Karl Kautsky, Erfurtin ohjelma (Helsinki, 1974)

71. ibid. s. 25

72. ibid., s. 26

73. ibid. s. 121

74. ibid. s. 25

75. ibid. s. 187

76. Marx, The First International and After (Harmondsworth, 1974), s.80

77. Kautsky, Erfurtin ohjelma

78. lainattu M. Salvadori, Karl Kautsky and the Socialist Revolution (London, 1979) s. 22

79. Huomatkaa merkittävä samankaltaisuus tämän ja Militantin Britannian työväenpuolueen sisällä ajaman strategian välillä, sen puhuessa “mahdollistavasta toimesta” “johtavien 200 monopolin” nopeaksi kansallistamiseksi - sillä erolla, että Kautskylla oli jo joukkopuolueensa “omistautuneena sosialistiselle politiikalle”, kun Militant vielä yrittää saavuttaa sitä.

80. lainaus M. Salvadori, mts. 162

81. Kautsky, Erfurtin ohjelma

82. Kautsky-lainaus Lenin, Marxism on the State (Moskova, 1976), s. 78

83. Ks. Rosa Luxemburgin loistava analyysi, The Mass Strike, the Political Party and the Trade Unions

84. M. Salvadori, mt. s. 108

85. ibid., s. 111. Huomaa rinnakkaisuus Kautskyn näkemykseen, että “proletariaatin diktatuurin ongelma voidaan hyvin jättää tulevaisuuteen.”

86. ibid., s. 110

87. Näiden teemojen edelleen kehittelystä ks. John Molyneux, Leon Trotsky’s Theory of Revolution (Brighton, 1981), johdanto 88. Jos etsitään aineellisempaa selitystä sille, miksi asiat kulkivat toisin Venäjällä (ei niinkään Leninin henkilökohtainen kanta, vaan pikemminkin miksi tuolla kannalla oli paljon enemmän kannatusta kuin kannalla, jotka hänen internationalistitoverinsa Luxemburg ja Liebknecht ottivat), on kehittyneen työläisbyrokratian puuttuminen Venäjältä tärkeä tekijä.

89. Lainaus Salvadorilla, mt. s. 324

90. Lenin, Collected Works (Moscow, 1962) vol. 33, p. 65

91. Puhun valinnoista, koska bolševikkikaaderin oli valittava vallan ja periaatteiden välillä (hor-juvat menettivät molemmat), mutta olosuhteet huomioonottaen oli selvää, että suuri enemmistä valitsisi vallan (edellyttäen, ettei muualla ollut vallankumousta, joka täysin muuttaisi yhtälön)

92. Lainaus Deutscherilla, Stalin (Helsinki, 1989) s. 236

93. Yksilönä Stalin oli erittäin sopiva muotoilemaan tuon naamion, jota tekopyhyys, valheet ja petos vaikuttavat olleen, tai joiksi ne näyttävät tulleen, elimelliseksi välttämättömyydeksi persoonallisuudelleen.

94. Katso Marxin toteamusta Saksalaisessa ideologiassa, että “kommunistinen yhteiskuntakin on yleensä mahdollinen ainoastaan. myös Engels, Kommunismin periaatteet, Valitut teokset kuu-dessa osassa, osa 2

95. “Sosialismin lopullinen voitto yhdessä maassa on tietenkin mahdotonta. Se määrä työläisiä ja talonpoikia, joka pitää yllä neuvostovaltaa, on yksi osa suuresta maailmanarmeijasta.” Lenin, Valitut teokset, mt. osa 26, s. 470-1. Useimmat Leninin näkemyksistä sosialismista on koottu Trotskilla Venäjän vallankumouksessa historiassa

96. lainaus Trotskilla, The Third International After Lenin (New York, 1970) s. 36

97. Stalin, Leninismin perusteet

98. Ks. ibid.

99. Trotsky, Revolution Betrayed (London, 1967), s. 212

100. Engelsin kirje Danielsonille, syyskuu 1892

101. lainaus Deutscherilla, Stalin (Helsinki, 1984) s. 283-284

102. Lenin, Collected Works, mt. osa 10, s. 411

103. Ks. J. Stalin, On the Opposition (Peking, 1974) s. 595-619

104. Ks. J. Stalin, Marxilaisuus ja kielitieteen kysymyksiä (1950)

105. Lenin lainaa Engelsiä Valtiossa ja vallankumouksessa, Valitut teokset kymmenessä osassa (Moskova, 1977) osa 7, s. 24

106. ks. Deutscher, mt. s. (engl. 472-9)

107. Lenin, Valtio ja vallankumous

108. Trotsky, The Third International After Lenin, op. cit., s. 72

109. Muita tähän prosessiin liittyneitä tekijöitä olivat: neuvostostalinismin vähentyvä tarve läntiseen stalinismiin sen hankittua ydinasepariteetin; sen menettämä ideologinen arvovalta Hruštševin tuomittua Stalinin 1956, ja kumulatiiviset vaikutukset Jugoslavian ja Kiinan skismoista ja Unkarin ja Tšekkoslovakian kansannousuista 1956 ja 1968.

110. On jopa muutamia (joista useimmat ovat tosin vasemmistolaisia arvostelijoita kommunististen puolueiden ulkopuolella), jotka elvyttävät keskustalaisen näkemyksen työläisneuvostojen ja parlamentin yhdistämisestä. Tämä oli joukkojen painostuksen alla menševikkien 1917 ja USPD:n (vasemmistososialidemokraattien) Saksan vallankumouksessa harjoittamaa politiikkaa, ja molemmissa tapauksissa sitä käytettiin heikentämään neuvostoja ja demobilisoimaan työväenluokkaa.

111. Lenin, Valitut teokset kymmenessä osassa (Moskova 1977), osa 10, s. 12

112. ibid, s. 12

113. ibid, s. 16-17

114. ibid, s. 17-18

115. On huomauttava, että stalinismi omaksui täysin toisenlaisen asenteen sorrettuihin kansakuntiin omassa leirissään. Oli kysymys sitten Neuvostoliitosta, tai Itä-Euroopasta, tai sen “etupiiristä” (Afganistan), nämä kansalliset liikkeet tukahdutettiin häikäilemättä.

116. Kiinan kommunistisen puolueen vaikeudet kasvoivat Kominternin tuon ajan äärivasemmistolaisen “kolmannen kauden” linjan vuoksi, sen vaatiessa välitöntä valmistautumista aseellisiin nousuihin. Ks. N. Harris, The Mandate of Heaven (London, 1978) s. 16-18

117. C. Guevara, Guerilla Warfare (New York, 1967), s. 16. Myös “sissitaistelija suorittaa toimensa korpiseudulla, jossa on vähän asutusta.”

118. Vaikka usein tuon talonpojiston määritelmä peitetään käyttämällä termiä “kansa” samalla tavoin, kuin tsaarin Venäjän narodnikit ja sosialistivallankumoukselliset.

119. “Mitä Kiinassa tapahtuu, todistaa, että tuotantovoimien alhainen kehitystaso ei ole esteenä yhteiskunnallisten suhteiden sosialistiselle muutokselle.” (C. Bettelheim, Class Struggles in the USSR, 1917-1923 (Hassocks, 1976), s. 42. Bettelheimin arvostelusta ks. N. Harris, Mao and Marx” International Socialism (first series) 89, ja A. Callinicos, “Maoism, Stalinism and the USSR”, International Socialism (new series) 2:5

120. “Ei ole tarpeen odottaa, että kaikki ehdot vallankumouksen tekemiselle ovat olemassa; kansannousu voi luoda ne.” C. Guevara, mt. s. 15

121. Erona sellaisiin talonpoikaisvallankumouksen ajajiin, kuten Frantz Fanon tai Malcolm Caldwell, jotka kehittivät täysin anti-proletaarisia teorioita. Ks. F. Fanon, The Wretched of the Earth (Harmondsworth, 1970), erityisesti s. 86 (suom. Sorron yöstä, 1970), ja M. Caldwell, The Revolutionary Role of the Peasants”, International Socialism (first series) 41

122. Lainaus Cliffillä, “Permanent Revolution”, International Socialism (first series) 61, s. 21

123. “Puolue myönsi, että työläiset muodostivat vain 10 prosenttia jäsenistöstä 1928, 3 prosenttia 1929, 2,5 prosenttia maaliskuussa 1930... ja itse asiassa ei yhtään vuoden lopussa. Siitä alkaen Maon lopulliseen voittoon asti ei puolueella ollut teollisuustyöntekijöitä, joista puhua,” ibid. s. 20

124. Hyvä esimerkki tästä on Dung Xiao Pingin ryhmäkunnan tuomitseminen 1976 “puolueen johtajina, jotka liittyivät yhteiskuntamme porvaristoon, samoin kuin maanomistajiin, rikkaisiin talonpoikiin, vastavallankumouksellisiin, huonoihin aineksiin, ja huonosti uudelleen koulutettuihin porvarillisiin oikeistolaisiin,” jota seurasi 1977 “neljän koplan” tuomitseminen “tyypillisinä maanomistajien, rikkaiden talonpoikien, vastavallankumouksellisten, pahojen ainesten sekä niin vanhojen kuin uusienkin porvarillisten ainesten edustajina puolueessamme.” Lainaus David Buxtonilla, “Another Goodbye to all that”, Radical Philosophy, summer 1979, s. 32

125. Todisteita tästä ks. Y. Gluckstein, Mao’s China (London, 1957) s. 378

126. Marx, Engels, Valitut teokset kuudessa osassa (Moskova 1978) osa 3, s. 248-249

127. Yksityiskohdista ks. Y. Gluckstein, mt. s. 174-8

128. Tämä oli yksi perusseikoista, joiden takia Lenin erkani menševikeistä 1903. Ks. Lenin, Askel eteenpäin, kaksi askelta taaksepäin, Valitut teokset kymmenessä osassa, osa 2 ja J. Molyneux, Marxism and the Party, mt. s. 53

129. C. Guevara, mt. s. 43

130. Ibid, s. 43

131. Eräitä “kahdeksasta kohdasta”, jotka jokaisen puna-armeijan sotilaan tuli muistaa ja toistaa päivittäin. Loput ovat luonteeltaan samanlaisia.

132. Dokumentaatio tästä, ks. Y. Gluckstein, mt. s. 180-84, ja N. Harris, The Mandate of Heaven, mt. s. 24-8

133. Kuinka kävi, että pikkuporvaristo saattoi eräissä takapajuisissa maissa esittää tätä osaa (päinvastoin, kuin jatkuvan vallankumouksen teorian odotukset), on analysoitu T. Cliff, “Permanent Revolution”, mt. ja N. Harris, “Perspectives for the Third World”, International Socialism (first series) 42

134. Toinen ero on, että ei estä insitutionalisoituneen työväenvallan perintä ja siksi se ei kohtaa sellaista oppositiota kuin stalinismi, eikä sen tarvitse viedä läpi vastavallankumousta, kuten Stalinin. Täten sen suhteellisen hyväluontoinen ilmiasu verrattuna Venäjän puhdistuksiin ja leireihin 30-luvulla.

135. Ks. Leninin kommenttia näistä kahdesta näkökulmasta kansalliseen vapautukseen. “Edistyksellistä on kansanjoukkojen herääminen feodaaliajan horrostilasta, niiden taistelu kaikkinaista kansallisuussortoa vastaan, kansan suvereenisuuden, kansakunnan suvereenisuuden puolesta. Tästä seuraa marxilaisen ehdoton velvollisuus puoltaa mitä jyrkintä ja mitä johdonmukaisinta demokratismia kansallisuuskysymyksen joka kohdan osalta. Tämä on pääasiallisesti negatiivinen tehtävä. Sitä pitemmälle proletariaatti ei voi mennä nationalismin tukemisessa, sillä siitä alkaa porvariston “positiivinen” (myönteinen) toiminta, porvariston, joka pyrkii lujittamaan nationalismia.” Lenin, Arvostelevia huomautuksia kansallisuuskysymyksestä, Valitut teokset kymmenessä osassa, osa 5, s. 65

136. Näiden ollessa varsinaisen porvariston äärimmäinen heikkous ja hajanaisuus ja työväenluokan passiivisuus.

137. Marx, Engels, Selected Works, vol. II, mt. s. 149

138. Sen oli alunperin tarkoitus sisältää niin sa-notun “läntisen marxilaisuuden” analyysi sellaisena, kuin sen identifioi Perry Anderson, mutta kuten niin usein, tämä kirjoitus on kasvanut kirjoitettaessa, ja tilan huomioonottaminen sulkee sen nyt pois. Riittää sanoa, että lukuun ottamatta varhaista Lukácsia ja Gramscia (jotka nousevat bolševikkitraditiosta), kaikki “läntisen marxilaisuuden” johtohahmot (Marcuse ja Frankfurtin koulukunta, Della Volpe ja Colletti, Althusser ja Poulantzas jne.), olivat heidän filosofiset eronsa mitkä tahansa, yhdistyvät kansainvälisen proletaarisen vallankumouksen torjunnassaan, sijainnillaan älymystön yläriveissä ja tavallisesti vielä läheisyydellään johonkin stalinismin muodoista.

139. Esimerkiksi, T. Cliff, Rosa Luxemburg (London, 1959), T. Cliff, Lenin (4 osaa) (London, 1975-9), D. Hallas, Trotsky’s Marxism (London, 1980), A. Callinicos, The Revolutionary Ideas of Karl Marx (London, 1983). Nämä kirjoittajat, ja tämän kirjoittaja, ovat kaikki Britannian Sosialistisen Työväenpuolueen jäseniä.

140. Voitaisiin väittää, että siellä, missä nuo virheet olivat tärkeitä, esimerkiksi Luxemburgilla kansallisuuskysymyksessä tai Trotskilla Venäjässä, ne muodostivat tendenssin irtautua proletariaatin näkökulmasta. Kysymys on kuitenkin siitä, että nuo virheet muodostivat pikemminkin tois-sijaisen, kuin hallitsevan piirteen näiden marxilaisten kokonaismaailmankatsomuksessa.