Tony Cliff
Maailma voitettavana
Marxilaisuuden ydin on, että työväenluokan vapautus on työväenluokan itsensä työ. Samalla Marx sanoo yhteiskunnan vallitsevien aatteiden olevan hallitsevan luokan aatteita. Eräs näiden aatteiden saama tärkeä muoto on työväenluokan yhtenäisyyden jakaminen eri rotuihin, kansallisuuksiin ja sukupuoliin.
Se, että valkoiset sortavat mustia, miehet naisia jne. jakaa työväenluokan, ja hajottamisen ja hallitsemisen politiikka vahvistaa kapitalistien valtaa.
Miten sorto vaikuttaa sorrettuun ryhmään kuuluvien työläisten olosuhteisiin? Britannian mustia työläisiä sorretaan työläisinä. Mustien diskriminointi kärjistää sortoa. Heille maksetaan heikompia palkkoja, heidän työehtonsa ovat huonompia, heidän asuin- ym. olonsa ovat heikompia. Sama koskee naistyöläisiä, joiden on kannettava tuplataakka käymällä ansaitsemassa ja huolehtimalla lapsista ja kodista. Heidän työnsä ovat marginaalisempia; heillä on vähemmän mahdollisuutta kehittää ammattitaitoaan; heidän on pakko luopua työstä pienten lasten takia; heidän sortonsa kärjistää heidän riistoaan.
Kuinka riisto vaikuttaa työläisiin, jotka kuuluvat sortavaan ryhmään? Tietysti he ajattelevat olevansa parempia kuin ”huonommat” työläiset. Mutta hyötyvätkö he siitä todella? Yhdysvaltain etelävaltioiden valkoiset työläiset ajattelevat hyötyvänsä, koska saavat parempaa palkkaa kuin mustat ja heillä on paremmat asunnot jne. Mutta valkoiset työläiset ansaitsevat paljon enemmän pohjoisessa; itse asiassa pohjoisen mustat ansaitsevat enemmän kuin etelän valkoiset.
Pohjois-Irlannin protestanttityöläiset voivat ajatella, että katolisten pieksäminen hyödyttää, eiväthän he muuten niin tekisi. Niinpä protestanttityöläisellä on useammin työpaikka ja parempi toimeentulo kuin katolisella, mutta sama työläinen ansaitsee vähemmän kuin birminghamilainen tai glasgowlainen työläinen.
Sama koskee suhdetta mies- ja naistyöläisten välillä. Mies ansaitsee enemmän kuin nainen, niinpä hän päältäpäin näyttäisi hyötyvän naisen alistamisesta. Näkemys tilanteesta on kuitenkin aika kapea. Ajatellaanpa. Miestyöläinen kirjoittaa ystävälleen: ”Oletko kuullut hyvät uutiset? Vaimo saa nälkäpalkkaa, päivähoitopaikka maksaa maltaita ja hänen työpaikkansa on katkolla koko ajan, ja lisäksi hän on taas raskaana eikä aborttia voida saada. Hienoa!”
Jos matkustan saastaisessa junassa, kapitalismissa minulla valkoisena miehenä on ikkunapaikka. Naisella tai mustalla on käytäväpaikka ja heikommat olot kuin minulla. Mutta ongelma on juna. Meidän on kaikkien kestettävä samaa junaa. Meillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kuljettajaan, joka vie meidät kaikki rotkoon.
Työväenluokan alistetuin osa heijastaa aina kapitalismin äärimmäisintä kauheutta. Trotski kirjoitti kerran, että jos haluaa tajuta uuden yhteiskunnan tarpeen, on katsottava naisen silmin. Jos haluaa tajuta lahoavan, seniilin kapitalismin luonteen, on katsottava viime maailmansodan jälkeen juutalaisen silmin. Jos haluaa tajuta brittiläisen nyky-yhteiskunnan luonteen, on katsottava Neville ja Doreen Lawrencen silmin: heidän poikansa joutui poliisin suojeleman viiden natsin murhaamaksi.
Jotta saavutettaisiin yhtenäisyys valkoisten ja mustien työläisten välillä, valkoisten työläisten on tultava lähemmäksi mustia työläisiä ja siitä vielä maili eteenpäin. Mies- ja naistyöläisten yhtenäisyyden saavuttamiseksi miestyöläisen on näytettävä, ettei hän ole osa sortajia. Lenin esitti asian hyvin yksinkertaisesti vuonna 1902. Hän kirjoitti, että kun työläiset menevät lakkoon parempien palkkojen puolesta, he ovat vain ay-väkeä. Vasta kun he menevät lakkoon juutalaisten tai opiskelijoiden pahoinpitelemistä vastaan he ovat todella sosialisteja.
Lakko, johon liittyvät mustat ja valkoiset työläiset, auttaa viemään pohjaa rasismilta. Lakko lujittaa solidaarisuutta ja siten sillä on vaikutusta yli välittömän tavoitteen. Henkinen muutos työläisissä on lakon arvokkain tulos.
Mutta solidaarisuus voi alkaa rasisminvastaisesta mielenosoituksesta, joka johtaa yhtenäisyyden tunteeseen mustien työläisten kanssa, millä on vaikutusta tuleviin työpaikkataisteluihin. Lontoon kokoukset solidaarisuuden osoittamiseksi Lawrencen perheelle olivat hyvin laajoja ja koostuivat sekä mustista että valkoisista, eikä voi olla epäilystä, etteikö niillä olisi vaikutusta miljoonien suhtautumiseen poliisiin, mutta ne innostavat myös solidaarisuuteen työläisten keskuudessa useissa muissa kysymyksissä.
Lakko, jossa miehet ja naiset ovat rinta rinnan, auttaa voittamaan seksismiä. Kannattaa muistaa Pariisin kommuunia, jossa naiset taistelivat loistavasti saaden erään brittiläisen lehtimiehen kirjoittamaan, että ”jos kaikki kommunardit olisivat olleet naisia, he olisivat voittaneet”.
Eräässä kokouksessa Lontoossa jokin aika sitten sanoin: ”Kun vallankumous tulee, niin Lontoon työläisneuvoston puheenjohtaja on 26-vuotias nuori musta nainen, joka on lesbo.” Valitsin nuo piirteet, koska ne kaikki rikkoivat kapitalismin tabuja. Nuori on pahasta. Musta on pahasta. Nainen on pahasta. Lesbo on pahasta. Kokouksen jälkeen eräs nuori musta nainen lähestyi minua ja sanoi: ”Se olen sitten minä: olen musta, olen nainen, kuten näkyy, olen 26-vuotias ja olen lesbo.” Sanoin hänelle: ”Olen pahoillani, sisko, olet myöhästynyt laivasta. Vallankumous ei tule kymmeneen vuoteen. Olet silloin liian vanha.” Sanojani ei pitäisi tietenkään ottaa kirjaimellisesti. Lontoon työläisneuvoston puheenjohtaja voi olla 70-vuotias irlantilaismies, jolla on viisitoista lastenlasta.
Vallankumouksellisen tulee olla kaikenlaisen sorron tiukka vastustaja. Valkoisen vallankumouksellisen on oltava tiukempi rasismia vastaan kuin mustan. Ei-juutalaisen vallankumouksellisen on vastustettava antisemitismiä tiukemmin kuin kenenkään juutalaisen. Vallankumouksellisen miehen on oltava täysin suvaitsematon kaikkea naisten ahdistelua tai vähättelyä kohtaan. Meidän on toimittava puhujalavana sorretuille.