Viime vuosina Kuuba on avannut yhä enemmän rajojaan länsimaiden kapitalisteille, jotka sijoittavat dollareita maahan. Maa laillisti dollarin ja loi näin lisää eriarvoisuutta ihmisten kesken. Pesokaupoista siirtyivät monet perustavarat kalliisiin dollarikauppoihin. Tavallisen kuubalaisen, oli hän sitten hyvinkin koulutettu, kuten lääkäri, kuukausitulot ovat enintään 400 pesoa (n. 18 dollaria) jolla ei saa ostettua dollarikaupoista juuri mitään.
Samaan aikaan Kuuba on panostanut valtavasti turismiin ja Havannan rantabulevardille on kohonnut toinen toistaan suurempia hotelleja. Turismi tuo tietenkin rahaa maahan, mutta samalla se on tuonut uudet ongelmat, joista suurin on prostituutio.

Kuuba järjesti viime kesänä 14. Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalit, joihin otti osaa yli 12 000 nuorta ympäri maailman. Suomesta festivaaleille osallistui 45 delegaattia, joista seitsemän oli Kommunistinuorten jäseniä. Murros-lehden 4/97 numerossa oli artikkeli kommunistinuorten matkakokemuksista. Delegaatit näkivät Kuuban eksoottisena maana, joskin sen byrokraattisuus pisti silmään. Järjestäjät pyrkivät estämään delegaattien pääsyn tavallisen väen pariin, jotta nämä eivät olisi nähneet kuubalaisten todellista tilannetta.
Kuuba käytti festivaalia mainostaakseen itsestään. Che Guevaran kuvat loistivat kaikkialla. Kun järjestäjiltä kysyttiin mistä yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat, niin vastaus oli aina Yhdysvaltain asettama kauppasaarto. Kauppasaarto toki vaikeuttaa kuubalaisten elämää, mutta kuten Gonzalez tässä vihkosessa osoittaa todelliset syyt ovat aivan toiset.

Mikä on Kuuban tulevaisuus? Sitä on kysytty useasti ja tullaan kysymään. 90-luvun alussa Kuuban järjestelmä ei romahtanut Itä-Euroopan maiden tavoin, mutta sen romahtaminen voi tapahtua myöhemmin. Maa on avannut rajojaan ulkomaalaiselle pääomalle ja samaa tietä tullaan luultavasti jatkamaan. Fidel Castro ja kommunistinen puolue taas ovat kerta toisensa jälkeen todenneet, että maa ei siirry monipuoluejärjestelmään.
Tällä hetkellä maassa on kielletty kriittinen keskustelu Kuuban järjestelmästä. Kritisoijat leimataan Kiinan malliin vastavallankumouksellisiksi, vaikka nämä eivät kapitalistisia visioita esittäisikään. Oleellista onkin aikooko Kuuba aloittaa laajan keskustelun maan linjan muuttamiseksi kohti todellista sosialismin rakentamista, jossa asioista päättää työtätekevät, eikä pieni puolue-eliitti, vaan aikooko maa siirtyä valtiokapitalismista länsimaiseen riistokapitalismiin. Me kaikki tiedämme, että jälkimmäinen vaihtoehto ei ainakaan paranna Kuuban työväestön asemaa.

Kuten Gonzalez kirjoittaa, on sosialistiselle liikkeelle elintärkeää tehdä rehellinen analyysi Kuuban järjestelmän luonteesta. Se on yksi tärkeimmistä aseista uuden työväenliikkeen rakentamisessa.

Juhani Lohikoski