IMF:n johtajat näkivät suurimman mahdollisuutensa viedä lännen markkinat Itä-Eurooppaan vanhojen hallintojen kaatuessa 1989-91.
”Shokkihoitouudistuksia” IMF:n tyyliin alettiin toteuttamaan Itä-Euroopassa, Venäjällä ja useimmissa entisissä Neuvostoliiton maissa. Lännen media hehkutti että tulemme näkemään taloudellisen ihmeen, mutta juuri päinvastaista tapahtui.
Kansantulot romahtivat kaikkialla. Venäjällä, suurin maa joka osallistui uusliberalistiseen kokeiluun, romahti täydellisesti.
Sama tapahtui Ukrainassa, Bulgariassa, Romaniassa, Albaniassa, Georgiassa, Armeniassa ja Azerbaizanissa.
IMF:n ja Maailmanpankin politiikka johtaa kauheisiin työolosuhteisiin.
Samanlaisia yhdysvaltalaisten monikansallisten tehtaita löytyy myös Yhdysvaltojen rajalta Meksikon puolella.
l Edellinen kappale l Seuraava kappale l Vihkon alkuun l Nettikirjasto l SL l
Maissa nousseet demokraattiset oppositiot etsivät ratkaisuja, joilla voitaisiin parantaa elintasoa ja nostaa ihmiset kurjuudesta. Samaan aikaan monet vanhat vallan poliitikot ja yritysjohtajat näkivät uusliberalistisen politiikan ainoana mahdollisuutena vallassa pysymiseen ja etuoikeuksiensa säilyttämiseen. Kaikki kohtelivat IMF:n ja Maailmanpankin ekonomisteja heidät pelastamaan tulleina messiaina.
Kärsijänä ei pelkästään ollut teollisuus. Romahduksen koki myös maateollisuus. Ruuan tuotanto tippui viidennekseen Venäjällä ja 24 prosenttiin Ukrainassa.
1993 suurin osa kaupunkiperheistä joutui selviytymään talven yli vain säilötyillä vihanneksilla ja hedelmillä.
Venäjän köyhyysluvut nousivat yli 60 miljoonaan. Sairaudet kuten tuberkuloosi ja jopa kolera alkoivat olemaan tavallisia. Miesten elinikä tippui 65,5 vuodesta 57 vuoteen.
Itä-Euroopan romahdus on suurin luonnon katastrofien ulkopuolella sattunut onnettomuus.
Tämänkään jälkeen IMF ja Maailmanpankki eivät nähneet että ongelman syy olisi ollut rakennesopeutusohjelmissa, vaan vaativat maita yhä tiukemmin noudattamaan ohjeita.
Velkakierteeseen joutuneet maat ovat kertoneet, että niiden on pakko karsia työkustannuksista jotta pystyvät maksamaan velkansa.
Maita on rohkaistu perustamaan vapaakauppa-alueita, joissa monikansalliset tuottavat tuotteita, joita kaupataan kaikkialle maailmassa.
Tällaisissa tehtaissa Indonesiassa, Thaimaassa tai El Salvadorissa nuoret naiden työskentelevät jopa 14 tunnin päiviä tehdäkseen vaatteita ja kenkiä mm. Nikelle, Hennes & Mauritzille ja Adidakselle.
Hallituksille on kerrottu, että tehtaiden toimintaan ei saa puuttua tai ne siirtyvät johonkin muualle.
Tämä tarkoittaa ettei kukaan kontrolloi millaiset työolosuhteet tehtailla on, miten pitkiä vuoroja ihmiset työskentelevät tai onko työpaikalla lapsivoimaa. Poliisin avulla pidetään ay-aktivistit pois työpaikoilta ja paloturvallisuudesta ei välitetä.
On yleistä, että naiset nukkuvat työpaikkojensa lattioilla. Jos työpaikoilla syttyy tulipalo, seuraukset ovat hirvittävät. Näiden ei-pysyvien tehtaiden päästämät savu- ja kaasupäästöt voivat saastuttaa luontoa paljon enemmän kuin läntisten maiden teollisuuslaitokset.