KAPPALE 9

Trotski Ranskasta

Vuoden 1934 lopulla Trotski oli kirjoittanut, että fasismi Ranskassa:

on vielä liian heikko taistellakseen suoranaisesti vallasta, mutta se on tarpeeksi voimakas yrittääkseen lyödä alas työväenluokan järjestöjä pala palalta, karaista joukkojaan hyökkäyksissään ja levittää epäjärjestystä ja luottamuksen puutetta omiin voimiin työläisten riveissä… Fasismi löytää tiedostamattomia apulaisia kaikissa niissä, jotka sanovat, että ”fyysinen taistelu” on kiellettyä tai toivotonta.

Kansanrintamapuolueet kannattivat valtion määräyksiä fasistien pysäyttämiseksi. Trotski katsoi, että työväenluokan oli perustettava oma miliisinsä puolustamaan itseään. Suurlakkojen, tehdasvaltausten ja fasistien kanssa käytävien joukkotaisteluiden tilanteessa se oli näkemys, joka sopi tilanteeseen. Oli mahdollisuus organisoida kymmeniä tuhansia työväenluokan taistelijoita laajasti demokraattisella tavalla, joka yhdisti kaikki työväenluokan mielipidevivahteet. Kuten hän selitti:

Me kannatamme aktiivista itsepuolustusta – mukaan lukien aseistetun itsepuolustuksen. Tämä aktiivinen itsepuolustus voi menestyä, jos sitä tukee ja suojaa suurten työläisjoukkojen ymmärrys ja myötätunto, ja etenkin sosialidemokraattisten työläisten.

Trotski näki kuitenkin, että tuollaisten taisteluiden oli oltava joukkotaisteluita, kuten näkyy hänen kommentistaan aiemmasta fasistien kokouksesta Pariisin Menilmontatin kaupunginosassa. PCF järjesti oman mielenosoituksensa torjuen sosialistit ”sosialifasisteina”. Samana päivänä kahvilaan ilmestyi 60 fasistia. Heistä piittaamatta kommunistit hyökkäsivät poliisia vastaan rakentaen katuesteitä vallankumouksellisena ”voimanosoituksena”. Trotski kommentoi:

Tehtävänä on saada mukaan työläiset yhä suuremmassa määrin taisteluun fasismia vastaan. Menilmontatin seikkailu voi vain eristää pienen, taistelutahtoisen vähemmistön. Tuollaisen kokemuksen jälkeen sata, tuhat työläistä, jotka olisivat olleet valmiit näyttämään nuorille porvarillisille kukkoilijoille, sanovat: ”Kiitosvaan, en halua halkaista kalloani tyhjän takia.”

Trotskin argumentit saivat kaikua Sosialistipuolueen vasemmistossa, mutta nostivat uusia kysymyksiä:

Sosialistipuolueen riveissä kuulee joskus tämän vastaväitteen: ”Täytyy muodostaa miliisi, mutta siitä ei kannata huudella.” Voi vain onnitella tovereita, jotka haluavat suojella asian käytännöllistä puolta uteliailta silmiltä ja korvilta. Mutta olisi aivan liian lapsellista ajatella, että miliisi voitaisiin muodostaa näkymättömissä ja salaa neljän seinän sisällä. Me tarvitsemme kymmeniä ja myöhemmin satoja tuhansia taistelijoita. He tulevat vain, jos miljoonat työläiset… ymmärtävät miliisin välttämättömyyden ja luovat vapaaehtoisten ympärille kiihkeän myötätunnon ja aktiivisen tuen ilmapiirin. Konspiratorisen huolenpidon täytyy peittää vain asian tekninen puoli. Poliittista kampanjaa on kehitettävä avoimesti, kokouksissa, tehtaissa, kaduilla ja toreilla.

Trotskin kannattajien Sosialistipuolueessa onnistui luoda puolustuskaarteja, (TPPS) vuonna 1935. Eräs niiden jäsen muistelee:

Se ei ollut pelkästään sotilaallinen järjestö, vaan aktivistien ryhmittymä, joka oli valmis mihin tahansa tehtävään milloin vain ryhmittyneenä kymmeniin, kolmiinkymmeniin ja satoihin, ja johtajat olivat rivijäsenten valitsemia. TPPS meni öisin ulos liimaamaan julisteita, maalaamaan iskulauseita punaisella maalilla ja heittämään lentolehtisiä tehtaisiin. TPPS mobilisoitiin myös luottamusmieskokouksiin ja missä tarve oli, niitä lähetettiin vahvistuksiksi, kun taistelu oli odotettavissa. Ne menivät suojelemaan työväenlehtien myyjiä ja estivät joskus fasisteja myymästä lehtiään. On tarpeetonta sanoakaan, että ne olivat hyvin heikosti aseistettuja (yleensä yksi revolveri kuutta jäsentä kohti, kun muille jäivät kepit tai improvisoidut aseet). Joskus ne joutuivat pakosalle… Useimmiten fasisteista selvittiin. Ne ajettiin joka puolella ulos työläiskortteleista.

Tämä kuulostaa hienolta, mutta vuotta myöhemmin Trotski totesi: TTPS katosi aikanaan miltei jälkiä jättämättä, koska sen johtajuus oli teknistä, ei poliittista johtajuutta… poliittinen tekijä vallitsee ja määrittää fyysistä taistelua.

Fasismia vastaan taistelemisen politiikka, kokemus Mussolinin Italiasta, Hitlerin Saksasta ja 30-luvun Ranskasta on, että fasismi tähtää kaikkien riippumattomien työväenluokan järjestöjen täydelliseen tuhoamiseen, joukkomittaisen poliittisen pohjan pysyvään mobilisaatioon ainakin alkuvaiheissa, kaikkien itsenäisen poliittisen järjestäytymisen muotojen tukahduttaminen, mukaan lukien hallitsevan luokan omat järjestöt, kapitalismin puolustamiseen ja rationalisointiin liittyneenä militaristiseen ja ekspansionistiseen ideologiaan. Nämä ovat lyhyesti ne johtopäätökset, jotka Trotski teki useissa kirjoituksissa 30-luvulla. Tämän käsittäminen on elintärkeätä, jos haluamme vastustaa natseja menestyksekkäästi 1900-luvun lopussa.

Edellinen kappale (8) Seuraava kappale (10)

Takaisin nettikirjastoon Sosialistiliitto Solid. Prod.