1. Leikkaukset hallitsevat nyt kehittyneen kapitalistisen maailman politiikkaa. Vastauksena globaaliin kriisiin, jota kiihdytti suurpankkien keinottelu, lännen hallitsevat luokan ovat valinneet kustannusten sysäämisen työtätekevien ja köyhien niskaan. Julkisten menojen teurastaminen on sitonut maailman hitaaseen kasvuun. Se on kuitenkin antanut myös tilaisuuden ajaa läpi uusia uusliberaaleja ”uudistuksia”, jotka alun perinkin sallivat rahoitusmarkkinoiden toimia vailla valvontaa.

2. Kreikan onneton kohtalo on olla tämän politiikan tärkein koekenttä. Euroalue on juuri sopinut toisesta ”pelastuspaketista” Kreikalle. Sillä pelastetaan lähinnä ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja, jotka lainasivat Kreikalle rahan, jonka maa on nyt velkaa. Se tulee näkyviin siinä, että on luotu sulkutili, jolle uudet lainat maksetaan ja jolta pankkien lainasaatavat maksetaan ennen kuin mitään rahaa menee Kreikkaan.

3. Tavalliset kreikkalaiset maksavat karun hinnan tästä pankkien pelastuspaketista ja sen edeltäjästä. Talous on kutistunut tahtia, jollaista ei ole nähty sitten 30-luvun suuren laman (7 prosenttia viime vuonna, luultavasti saman verran tänä vuonna), kun taas työttömyys, asunnottomuus ja itsemurhat ovat lisääntyneet jyrkästi. Soppakeittiöt leviävät samaan aikaan, kun rikkaat pitävät huolta omaisuutensa suojaamisesta. Kreikan johtavat puolueet tekevät yhteistyötä pannakseen toimeen vieläkin kovempia leikkauksia (vähimmäispalkan leikkaus 22 prosentilla ja lisäeläkkeiden 15 prosentilla, 15 000 julkisen sektorin työpaikan hävittäminen) Euroopan keskuspankin, Euroopan komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston tiukentaessa ruuvia jatkuvasti.

4. Leikkausten toteuttaminen on vaatinut demokratian huomattavaa murentamista. Kreikalle ja Italialle on asetettu ”teknokraattihallitukset”, pohjoiseurooppalaiset poliitikot ovat esittäneet vaatimuksia Kreikan huhtikuulle kaavailtujen parlamenttivaalien lykkäämisestä, Kreikan taloudellinen itsemääräämisoikeus on käytännössä lakkautettu troikan valvoessa ministeriöitä yhä yksityiskohtaisemmin ja mellakkapoliisi hyökkää väkivaltaisesti mielenosoittajia ja lakkolaisia vastaan. Tämä ei ole ongelma yksin Kreikassa: marraskuussa tuli esille, että saksalaisille kansanedustajille oli annettu tietoja Irlannin tulevasta budjetista kauan ennen kuin tietoja oli annettu Irlannin parlamentille.

5. Kreikasta ollaan tekemässä esimerkkiä leikkausten vastustajien heikentämiseksi muualla. Silti kyseessä on politiikka, joka väistämättä epäonnistuu, kuten euroalueen oma analyysi velkakestävyydestä myöntää. Julkisten menojen leikkaukset vähentävät työpaikkojen ja palvelujen tarvetta, aiheuttavat siten talouden supistumista ja tekevät velkatavoitteiden saavuttamisesta vaikeampia. Leikkauksia tavoittelevat maat tekevät Sisyfoksen työtä. Antiikin legendassa hänet tuomittiin pyörittämään kiveä rinnettä ylös, mutta kivi vieri yhä uudelleen alas.

6. Onneksi Kreikan työväenliike on Euroopan taistelutahtoisin. Leikkauksia on vastustettu yleislakko yleislakon jälkeen sekä usein hyvin militantein joukkomielenosoituksin. Rivityöläiset painostavat liittojohtajiaan ryhtymään taisteluhenkisempään toimintaan. Kaksi johtavaa puoluetta on kriisissä, niissä on repeämiä ja ne erottavat lukuisia kansanedustajia. Mielipidetiedusteluissa sosiaaliliberaalista Pasokista vasemmalle olevat puolueet saavat noin 40 prosentin kannatuslukuja. On syntymässä vallankumouksellinen kapitalisminvastainen vasemmisto, joka tukee kasvavia kamppailuja.

7. Jos tämä vastarinta vahvistuu ja keskittyy, se voi luoda perustan poliittiselle ohjelmalle, joka irtautuu leikkauksista ja uusliberalismista. Tällaiseen linjaan sisältyisi kieltäytyminen velanmaksusta ja eroaminen euroalueesta, ei Kreikan kapitalismin pelastamiseksi, vaan toimenpidekehyksen luomiseksi, joka perustuisi pankkien kansallistamiseen ja julkisten investointien ohjelmaan, jossa ensi sijalla olisivat työpaikat, palvelut ja elintaso. Se olisi osa laajempaa taistelua paitsi demokratian puolustamiseksi, myös sen syventämiseksi sillä, että työläiset saavuttaisivat kasvavan kontrollin taloudessa. Tämä voisi avata laajemman demokraattisen sosialistisen suunnittelun perspektiivin vaihtoehtona kapitalismin kaaokselle ja epäoikeudenmukaisuudelle.

8. Kreikan työläisten, opiskelijoiden ja köyhien taistelu on myös meidän taistelumme. Jos he voittavat, leikkaustoimien ajamisesta muualla tulee paljon vaikeampaa. Jos he häviävät, silloin useimpien EU:n jäsenmaiden hyväksymät suunnitelmat tehdä leikkauksista käytännössä pysyviä helpottuvat paljon. Me sitoudumme solidaarisuusliikkeeseen kreikkalaisten kanssa leikkauksia vastaan. Tämä ei tarkoita pelkästään Kreikan vastarinnan tukemista. Mitä tehokkaammin me taistelemme kiristystoimia vastaan omissa maissamme, sitä parempi mahdollisuus kreikkalaisilla veljillämme ja sisarillamme on voittaa.

The Coordination of the International Socialist Tendency
All Together (South Korea)
En Lucha /En Lluita (Spanish state)
International Socialist Organisation (Zimbabwe)
International Socialists (Canada)
International Socialists (Pakistan)
Internationale Socialisten (Netherlands)
Internationale Socialister /ISU (Denmark)
Internationella Socialister (Sweden)
Keep Left (South Africa)
Linkswende (Austria)
Marks21 (Serbia)
Mlodzi Socjalisci (The Young Socialists, Poland)
Mouvement pour le socialisme/Bewegung für sozialismus (Switzerland)
Pracownicza Demokracja (Workers Democracy, Poland)
Revolutionary Socialist Workers Party (Turkey)
Socialist Aotearoa (New Zealand)
Socialist Workers League (Nigeria)
Socialist Workers Party (Britain)
Socialist Workers Party (Ireland)
Sosialistiko Ergatiko Komma (Greece)
Solidarity (Australia)
Turn Left (Thailand)
Workers Democracy Group (Cyprus)