Mielenosoitus harmaata taloutta vastaan ja yhtenäisen työväenliikkeen puolesta 8.4.2011 klo 16:30 Hakaniemen torilla (Hki)
Suomalainen työväenluokka on ajettu kuilun partaalle. Epävarmuus ja työehtojen heikkeneminen jatkuu kiivasta tahtia ammattiyhdistysliikkeen ollessa kykenemätön taistelemaan yhtenäisenä rintamana. Veronkierto, laittoman työvoiman häikäilemätön käyttö sekä vuokratyövoiman lähes orjamainen asema vähentävät entisestään työläisten mahdollisuuksia puolustaa oikeuksiaan.
On aika aloittaa uusi luku suomalaisen työväenliikkeen historiassa, lopettaa keskustelu kestävyysvajeesta ja aloittaa voimakkaampi kamppailu yhteiskunnan valtasuhteiden uudelleenjärjestämiseksi.
Suomalaisen työväenliikkeen on järjestäydyttävä puolustamaan saavutettuja etuja,ennen kuin on liian myöhäistä. Selkärangattomat työntekijöiden oikeuksien polkijat on laitettava vastuuseen teoistaan tuntuvin rangaistuksin. Pätkätyöputkeen joutuneiden on saatava sekä riittävä korvaus epävarmuudesta että vakinaisten edut ja oikeudet.
MIELENOSOITUS LAKKO-OIKEUDEN PUOLESTA JA ELINTARVIKETYÖLÄISTEN TUEKSI Keskiviikkona 19.5.2010 klo 17.00, Hakaniemen tori, Helsinki
Mielenosoitus lähtee Hakaniemen torilta ja koukkaa työministeriön kautta Elinkeinoelämän keskusliiton eteen. Toivomme kaikkien alojen ammattiosastoja ja kaikkia työläisiä mukaan osoittamaan mieltään.
Suomen elintarviketyöläisten (SEL) lakkorintama pysyi ensimmäisessä lakkoaallossa yhtenäisenä työnantajien härskeistä painostus- ja valehteluyrityksistä huolimatta. Kun lakonmurtaminen ei onnistunut painostuksella pyritään kesäsijaisia saamaan rikkureiksi siirtämällä lakkoa. Vaikka lakko ei ole nyt päällä on tärkeää, että näytämme mitä mieltä olemme painostustoiminnasta laillisia lakkoja vastaan.
1. Maailman talouskriisi jatkuu. Rahoitusjärjestelmään on syötetty valtavia määriä rahaa yrityksenä saada maailmantalous jälleen tasapainoon – 14 biljoonaa dollaria pelastuspaketteihin Yhdysvalloissa, Britanniassa ja euroalueella, 1,4 biljoonaa dollaria uusina pankkilainoina Kiinassa viime vuonna. On silti yhä avoinna, ovatko nämä ponnistukset riittäviä tuottamaan kestävää kasvua. Kehittyneiden maiden talouskasvu pysyy verkkaisena samalla, kun työttömyys jatkaa lisääntymistään. Pelätään, että on kehittymässä uusirahoituskupla, joka keskittyisi nyt Kiinaan. Tämä kriisi on vakavin sitten 30-luvun laman, ja sen taipumus pitkittyä osoittaa kriisin luonteen kumpuavan kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän luonteesta.
Ekonomistit, niin vasemmistolaiset kuin oikeistolaisetkin, puolustavat Keynesiä vastauksena kriisiin. Koska hänen teoriansa eivät juuri muuta kapitalismin perusotetta, eikö vasemmistolaisten olisi aika myöntää hänen heikkoutensa?
”Kaikki ovat suuren taloustieteilijän pauloissa nyt.” Näin kirjoitti Financial Times John Maynard Keynesistä. Ja siltähän se näyttää. Samaa viestiä toistavat USA:n valtiovarainministeri Hank Paulson ja Yhdysvaltain keskuspankin Ben Bernanke yhtäällä ja vasemmistolaiset, kuten Larry Elliot ja Graham Turner toisaalla. Heidän mukaansa Keynes osoitti 30-luvulla, kuinka estää kriisit, ja hänen menetelmänsä voivat toimia nyt.
Viestissä on kuitenkin yksi suuri vika. Keynes ei osoittanut, kuinka 30-luvulla oltaisiin estetty kriisi. Hän kyllä hyökkäsi säälimättä niitä vastaan, joiden mielestä kriisit voitiin ratkaista työläisten elintasoa alentamalla, ja että kriisi kuitenkin oli hintansa väärti, että markkinajärjestelmän pysyi liikkeellä.
Huomasitteko, kuinka vaikea oli löytää ihmisiä, jotka olisivat tunteneet sympatiaa Finnairin lentäjien lakkoa kohtaan? Lentäjät olivat kuulemma ylipalkattuja, itsekkäitä ja vaaransivat yhtiön tulevaisuuden ja muiden työpaikat. Työnantaja sai vapaan kentän esittää, kuinka järkyttynyt ja pahoillaan se oli siitä, ettei sen ehtoihin suostuttu. Ja kahvipöytäkeskusteluissa hyväosaisten lakkoa päiviteltiin.
Berliinin muurin kaaduttua monet vasemmistolaiset päättelivät sosialismin epäonnistuneen. Muut meistä pitivät kyseisiä maita valtiokapitalistisina ja oleellisena osana maailmanjärjestelmää. Tällä teorialla on uutta ajankohtaisuutta tänään.
Kun liityin Socialist Review –ryhmään, Socialist Workers Partyn edeltäjään, vuonna 1961, vastustajamme kutsuivat meitä "valtiokapitalisteiksi". Se ei johtunut siitä, että olisimme kannattaneet valtiokapitalismia (vaikka huhun mukaan yksi jäsenistämme olisikin liittynyt siitä syystä). Se johtui siitä, että me torjuimme käsityksen, että Neuvostoliitto, Kiina ja Itä-Euroopan valtiot olivat jollain tavoin sosialistisia tai työläisvaltioita.
International Socialism Journalin päätoimittaja Chris Harman menehtyi 7. marraskuuta puhematkalla Kairossa. Hän olisi täyttänyt 67 vuotta. Harman oli huomattava hahmo kansainvälisessä liikkeessä ja toimi aiemmin kahteen otteeseen Britannian Socialist Workers Partyn äänenkannattajan, Socialist Workerin, päätoimittajana.
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL tekee historiaa perjantaina 11.9 järjestämällä työnseisauksen valtio-omisteisten Destian, Rasconen, Labtiumin ja Finavian kaikissa toimipisteissä. Lakko koskettaa noin 2000 jhl:n jäsentä, jotka työskentelevät eri puolilla Suomea ja se koskettaa kaikkia näiden yhtiöiden toimintoja poislukien lossiliikenne ja tietyt Finavian tehtävät lentokentillä.
Nationalismi, kansallisuusaate, on kapitalismin tuote. Se on kapitalistien tärkeimpiä keinoja saada työläiset sidotuksi kapitalistiseen järjestelmään. Siksi sosialistit vastustavat nationalismia. Sen sijaan sosialistit ovat internationalisteja. Internationalismi tarkoittaa taistelua sellaisen maailman puolesta, jossa ei ole rajoja ja jossa kaikilla ihmisillä on samat oikeudet.
Euroopan antikapitalistinen vasemmisto linjasi kantojaan tuleviin eurovaaleihin.
"Seuraavat eurovaalit pidetään pahimman kapitalismia sitten vuoden 1929 koetelleen kriisin oloissa. Taloudellisena, yhteiskunnallisena, finanssi-, pankki- ja ympäristökriisinä kyseessä on maailmanlaajuinen yleinen kriisi. Hallitsevat luokat haluavat jälleen pistää työläiset ja kansat maksamaan kriisinsä. Hallitukset ovat antaneet satoja miljardeja pankeille, mutta samaan aikaan miljoonia työntekijöitä irtisanotaan. Työttömyys on kohoamassa taivaisiin. Palkkojen ostovoima alenee. Julkisten palveluiden tuhoaminen jatkuu. Ei kansan ja työläisten kuulu maksaa kriisistä, kapitalistien kuuluu! Tällainen EU:n elinten politiikka on torjuttu Ranskan, Alankomaiden ja Irlannin kansanäänestyksissä. Me torjumme EU-hallitusten suunnitelmat pelastaa pankit, muttei kansaa.