Pääsiäisen kunniaksi linkki John Rosen artikkeliin Jeesuksesta, historian kuuluisimmasta kadonneesta henkilöstä. Kirjoitus on julkaistu Sosialistiliiton kadonneessa nettikirjastossa vuosisadan alkupuolilla ja löytynyt jälleen.

Yksi Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) perustajista, Sakine Cansiz, Kurdistanin kansankongressin (KNK) Pariisin edustaja Fidan Dogan ja Leyla Soylemez murhattiin aseellisessa hyökkäyksessä Kurdistanin tiedotustoimistoon Pariisissa.

Tämän hyökkäyksen tarkoitus oli selvästi vahingoittaa Turkin hallituksen ja PKK:n välillä käytäviä rauhanneuvotteluja. Tällaisia sabotaasitekoja on odotettu sen jälkeen, kun neuvottelut PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin ja Turkin hallituksen välillä alkoivat. Neuvottelut ovat johtaneet laajaan optimismiin koko maassa siitä, että 30 vuotta jatkunut ja 40 000 henkeä vaatinut sota olisi loppumassa.

Ei edes kurdikysymyksen ratkaisu, vaan pelkästään vakavan vuoropuhelun alkaminen kahden osapuolen välillä on jo kiusannut ja hermostuttanut sodanlietsojia.

* Laukaukset ammuttiin yrityksenä katkaista rauhanneuvottelut.

* Ampujat on löydettävä viivyttelemättä.

* Turkin hallituksen on taattava kurdineuvottelijoiden turvallisuus.

* Neuvotteluja on nopeutettava ja tehtävä niistä läpinäkyvät, jotta vastaavan kaltainen sabotaasi menettäisi vaikutuksensa.

Miljoonat kurdit ja turkkilaiset kannattavat rauhaa. Keino saavuttaa rauhaa ja estää uudet sabotaasit on lähteä kaduille, huutaa vieläkin voimakkaammin rauhan puolesta ja lisätä solidaarisuutta kurdikansalle.

Vallankumouksellinen sosialistinen työväenpuolue (DSIP)

Alkuperäinen julkilausuma löytyy tästä osoitteesta

1. Leikkaukset hallitsevat nyt kehittyneen kapitalistisen maailman politiikkaa. Vastauksena globaaliin kriisiin, jota kiihdytti suurpankkien keinottelu, lännen hallitsevat luokan ovat valinneet kustannusten sysäämisen työtätekevien ja köyhien niskaan. Julkisten menojen teurastaminen on sitonut maailman hitaaseen kasvuun. Se on kuitenkin antanut myös tilaisuuden ajaa läpi uusia uusliberaaleja ”uudistuksia”, jotka alun perinkin sallivat rahoitusmarkkinoiden toimia vailla valvontaa.

2. Kreikan onneton kohtalo on olla tämän politiikan tärkein koekenttä. Euroalue on juuri sopinut toisesta ”pelastuspaketista” Kreikalle. Sillä pelastetaan lähinnä ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja, jotka lainasivat Kreikalle rahan, jonka maa on nyt velkaa. Se tulee näkyviin siinä, että on luotu sulkutili, jolle uudet lainat maksetaan ja jolta pankkien lainasaatavat maksetaan ennen kuin mitään rahaa menee Kreikkaan.

Mielenosoitus harmaata taloutta vastaan ja yhtenäisen työväenliikkeen puolesta 8.4.2011 klo 16:30 Hakaniemen torilla (Hki)

Suomalainen työväenluokka on ajettu kuilun partaalle. Epävarmuus ja työehtojen heikkeneminen jatkuu kiivasta tahtia ammattiyhdistysliikkeen ollessa kykenemätön taistelemaan yhtenäisenä rintamana. Veronkierto, laittoman työvoiman häikäilemätön käyttö sekä vuokratyövoiman lähes orjamainen asema vähentävät entisestään työläisten mahdollisuuksia puolustaa oikeuksiaan.

On aika aloittaa uusi luku suomalaisen työväenliikkeen historiassa, lopettaa keskustelu kestävyysvajeesta ja aloittaa voimakkaampi kamppailu yhteiskunnan valtasuhteiden uudelleenjärjestämiseksi.

Suomalaisen työväenliikkeen on järjestäydyttävä puolustamaan saavutettuja etuja, ennen kuin on liian myöhäistä. Selkärangattomat työntekijöiden oikeuksien polkijat on laitettava vastuuseen teoistaan tuntuvin rangaistuksin. Pätkätyöputkeen joutuneiden on saatava sekä riittävä korvaus epävarmuudesta että vakinaisten edut ja oikeudet.

1. Maailman talouskriisi jatkuu. Rahoitusjärjestelmään on syötetty valtavia määriä rahaa yrityksenä saada maailmantalous jälleen tasapainoon – 14 biljoonaa dollaria pelastuspaketteihin Yhdysvalloissa, Britanniassa ja euroalueella, 1,4 biljoonaa dollaria uusina pankkilainoina Kiinassa viime vuonna. On silti yhä avoinna, ovatko nämä ponnistukset riittäviä tuottamaan kestävää kasvua. Kehittyneiden maiden talouskasvu pysyy verkkaisena samalla, kun työttömyys jatkaa lisääntymistään. Pelätään, että on kehittymässä uusirahoituskupla, joka keskittyisi nyt Kiinaan. Tämä kriisi on vakavin sitten 30-luvun laman, ja sen taipumus pitkittyä osoittaa kriisin luonteen kumpuavan kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän luonteesta.

Ekonomistit, niin vasemmistolaiset kuin oikeistolaisetkin, puolustavat Keynesiä vastauksena kriisiin. Koska hänen teoriansa eivät juuri muuta kapitalismin perusotetta, eikö vasemmistolaisten olisi aika myöntää hänen heikkoutensa?

”Kaikki ovat suuren taloustieteilijän pauloissa nyt.” Näin kirjoitti Financial Times John Maynard Keynesistä. Ja siltähän se näyttää. Samaa viestiä toistavat USA:n valtiovarainministeri Hank Paulson ja Yhdysvaltain keskuspankin Ben Bernanke yhtäällä ja vasemmistolaiset, kuten Larry Elliot ja Graham Turner toisaalla. Heidän mukaansa Keynes osoitti 30-luvulla, kuinka estää kriisit, ja hänen menetelmänsä voivat toimia nyt.

Viestissä on kuitenkin yksi suuri vika. Keynes ei osoittanut, kuinka 30-luvulla oltaisiin estetty kriisi. Hän kyllä hyökkäsi säälimättä niitä vastaan, joiden mielestä kriisit voitiin ratkaista työläisten elintasoa alentamalla, ja että kriisi kuitenkin oli hintansa väärti, että markkinajärjestelmän pysyi liikkeellä.

Kun liityin Socialist Review –ryhmään, Socialist Workers Partyn edeltäjään, vuonna 1961, vastustajamme kutsuivat meitä "valtiokapitalisteiksi". Se ei johtunut siitä, että olisimme kannattaneet valtiokapitalismia (vaikka huhun mukaan yksi jäsenistämme olisikin liittynyt siitä syystä). Se johtui siitä, että me torjuimme käsityksen, että Neuvostoliitto, Kiina ja Itä-Euroopan valtiot olivat jollain tavoin sosialistisia tai työläisvaltioita.

International Socialism Journalin päätoimittaja Chris Harman menehtyi 7. marraskuuta puhematkalla Kairossa. Hän olisi täyttänyt 67 vuotta. Harman oli huomattava hahmo kansainvälisessä liikkeessä ja toimi aiemmin kahteen otteeseen Britannian Socialist Workers Partyn äänenkannattajan, Socialist Workerin, päätoimittajana.